Skip to main content

Marion veljekset raksahommissa

Morjens,

Tällä kertaa vuorossa on hieman vähemmän eksoottinen tapaus verrattuna viimeaikaiseen tarjontaan. Jatkamme edelleen Famicomin parissa, mutta peli on julkaistu myös kotoisalla NES:illä. Vuorossa on Nintendon vuonna 1985 julkaisema Wrecking Crew. Jep, tämä on yksi niitä länsimaiden NES:in julkaisuajankohdan “black box” -pelejä. 



Ideana on, että Mario ja Luigi ovat tällä kertaa raksahommissa ja ratkovat rakennusten purkutyömaan miljöössä toimintapuzzleja. Kapuloita rattaisiin laittavat itse rakennuksen lisäksi työnjohtaja Spike (jotenkin tuntuu, että Spike toimi varhaisena innoittajana Wariolle) sekä Gatchawrench poikansa Gatchawrench juniorin ja Eggplant Manin kanssa. Klassinen random-tulipallo on myös mukana. Mikähän nintendolla on munakoisoja vastaan? Munakoisomiehet tuppaavat olemaan pahiksina ties kuinka monessa vanhassa Nintendon pelisarjassa. Pelattavaa riittää 100 kentän verran ja sen lisäksi mukana Creation Mode, jossa voi itse editoida karttoja. Varhainen Mario Maker siis. Toinen samana vuonna ilmestynyt peli tällä ominaisuudella oli mainio prätkähuristelu Excitebike.



Minä muistan pelanneeni muksuna Wrecking Crewia muutamaan otteeseen, en tosin enää missä ja miten. Tämä oli kuitenkin jotenkin “harvinaisen” tuntuinen julkaisu, kuten muutkin black box -pelit pohjoismaissa, joissa NESistä tuli suosittu vasta 80-luvun lopulla. Siihen aikaan pääosassa olivat jo uudemmat julkaisut.



Kontrollit ovat simppelit, ristiohjaimella ohjataan ja seka A, että B nuijivat vassaralla. Vasaralal rikotaan kartan seinäelementtejä, sekä harmaita peltitikkaita. Kun kaikki on rikottu,se on GG ja kenttä läpi. Tämä on helpommin sanottu kun tehty, koska karttojen layoutit ovat monesti sellaisia, että purkujärjestys pitää miettiä etukäteen, muuten jää kaniin. Samalla Mariota jahtaa porukka vihollisia, sekä joissain kentissa päälysmies Spike, joka rikkoo myös karttaelementtejä nuijimalla seinien toiselta puolelta. Nuijan osuma myös pudottaa Marion alas tasolta, jossa hän seisoo. Samalla tavoin mario voi pudottaa vihollisia tarkoin ajoitetulla nuijan kumautuksella. Kentissä on myös ovia, joita voi hyödyntää vihollisten välttelyssä, sekä pommeja, jotka räjäyttämällä voi tuhota kokonaisen rivin kerralla. Näilä, melko simppeleilllä aineksilla saadaan aikaan varsin mukava toimintapuzzle, jonka vaikeustaso on ainakin meikäläiselle juuri sopiva. Asiaa auttaa myös, että kentän voi valita vappasti ja yrityksiä ono loputtomiin. Peli on siis myös varsin leppoisa.



Audiovisuaalisesti mennään varhaisen NES:in perustasolla. Hahmot ovat kuitenkin mukavan ilmeikkäitä omalla pelkistetyllä tavallaan ja ulkoasu toimii pelin puitteissa oikein mainiosti. 



Wrecking Crew on oikein hyvä toimintapuzzle, ainakin minä tykkäsin ja tämä nuosee aivan samalle tasolle Dig Dug 2:n kanssa, joka oli toinen viimeaikainen positiivinen tämän genren löytö. Suosittelen kaikille vanhan Nintendon ystäville.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille ja palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun