Skip to main content

Posts

Showing posts from March, 2020

Kung Fu Taistelee

Moi, “Kuka pelätyn Kung Fun Taitaa, voi esteet kaikki voittaa” totesi jo Frederik. Tällä kertaa tutustumme itämaisten taistelulajien maailmaan Konamin vuoden 1985 klassikkopelissa Yie Ar Kung-fu . Tämä on tuttuun tapaan Famicom-versio saman nimisestä kolikkopelistä. Tämä peli portattiin myös useammalle kotitietokoneelle etupäässä Britanniassa, mukaan lukien Kuusnepalle. Idea on simppeleistä simppelein. Pelaajan hahmo Lee (Alunperin Oolong), siis toisin sanoen Bruce Lee taistelee viittä vastustajaa vastaan, lopuksi kumauttaa viimeisen kentän gongia ja sitten alkaa uusi luuppi. Perinteinen 80-luvun kolikkopelin kaava siis kyseessä. Välissä on bonustaso, jossa pitää mätkiä ilmassa lentäviä esineitä pisteiden toivossa. Samankaltainen systeemi oli mm. C64:n International Karatessa. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kun tehty, jokaisella vastustajalla on joku gimmick, joka täytyy voittaa, että homma hoituu. Sitten siirrytään seuraavaan vastustajaan kun Bruce Leen Game of Death

Tohtorin vastaanotolla

Moi, Tällä kertaa vuorossa ajakohtainen aihe. Vuorossa on Famicomin vuoden 1990 julkaisu Dr. Mario. Jep, jostain syystä ajauduin pelaamaan tätä juuri nyt. Dr. Marion tuottajana toimi Gunpei Yokoi, siis sama herra joka suunnitteli mm. Game Boyn ja kehitti ensimmäisen ristiohjaimen Game & Watch-peleihin.  Tohtori Mario lienee yksi tunnetuimmista tässä blogissa käsitellyistä peleistä, ainakin minulla on käsitys että tämä on Nintendon eniten fiilistelty puzzlepeli heti Tetriksen jälkeen. Minulla ei valitettavasti tätä koskaan ollut, enkä muista pelanneeni edes missään kyläilemässä. No, nyt tilanne on korjattu, kiitos edullisten Famicom-kasettien.  Peli on pohjimmiltaan simppeli puzzlepeli, jossa Tohtori Mario (siinä muuten herra joka ehtii moneen junaan, Mariolla on tässä vaiheessa varmaan enemmän jobeja kun Aku Ankalla) viskelee erivärisiä kaksiosaisia pilleritä purkkiin, jossa on viruksia. Kun riviin osuu neljä samanväristä pillerinpuolikasta, sekä samanvärinen v

Jokikylän Kundit

Moi, Tällä kertaa teemme poikkeuksellisesti toisen katsauksen jo aiemmin esiteltyyn peliin. River City Girls on nimittäin sen verran hauska peli, että se ansaitsee toisen blogauksen. Tällä kertaa luvassa on hieman enemmän yksityiskohtiin menevää turinaa, joten kannattaa lukea aiempi postaus, “Jokikylän Gimmat” ensin. Tämä muuten sisältää spoilereita . Miksi näin? No, tykästyin peliin siinä määrin, että tästä tuli ensimmäinen peli koskaan, mistä jyystin platina-trophyn. Ei se nyt mikään erityisen hankala ollut saavuttaa, mutta yleensä en edes vaivaudu miettimään moisia. Samalla tuli jauhettua peli läpi kaikilla hahmoilla (siis yhteensä 4 kertaa), hankittua jokainen esine ja grindattua kaikki hahmot maksimitasolle. Jokin River City Girlsissä osui ja upposi niin maan perusteellisesti, että siitä tuli ikäänkuin “laiskan päivän” peli. Silloin kun ei jaksanut aloittaa tai pelata jotain pitkää ja keskittymistä vaativaa peliä, niin koneeseen livahti RCG lähes joka kerta. Se, jos mi

Tuomiolla Tuomio

Moi,  Otetaanpa vaihteeksi väliin uudempaa peliä. Ajattelin kirjoittaa fiiliksiä viime vuonna julkaistusta PS4 pelistä nimeltä Judgement (Japanissa Judge Eyes), nyt kun sain sen viimein päätökseen.  Kyseessä on siis Yakuza-sarjan spinoff, joka sijoittuu sarjan päänäyttämö Kamurochoon ja sivuaa pääsarjan tapahtumia, muttei kuitenkaan risteä merkittävästi, eikä Yakuzojen päähahmoja nähdä lainkaan. Sen sijaan pääosassa on entinen puolustusasianajaja, nykyinen yksityisetsivä Takayuki Yagami (lärvin motion capturesta ja äänestä vastaa ihan staratason näyttelijä, Takuya Kimura), joka pitää toimistoa Kamurochossa parhaan kamunsa, ex Yakuza Kaito Masaharun kanssa. Yagami sotkeutuu murhamysteeriin, jossa “Myyräksi” kutsuttu sarjamurhaaja tappaa gangstereita ja käyntikortiksi kaivaa uhreiltaan silmät päästä. Tapahtumiin liittyy lisäksi Yagamin vanha lakimieskeissi, iso lääkeyhtiö, gangstereita sekä korruptoituneita poliitikkoja ja viranomaisia. Näistä aineksista keitetään melkoinen so

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el