Malone Plays

 Hei, Famicomilla jatketaan tänä sunnuntaina. Vuorossa on jo aiemmin käsitellyn pelisarjan osa, Jalecon vuonna 1986 julkaisema Ninja JaJamaru-Kun no Daibouken, eli JaJamarun suuri Seikkailu.  Kissakala-Shogun tai sitten joku muu pahis on taas kukistettava, asia ei selvinnyt alun perusteella, mutta oletan että prinsessa ja valtakunta pitää jälleen pelastaa tasoloikkimalla.Jos aiemmat Jajamarut eivät ole tuttuja, niin vanhoista blogeista löytyy opiskeltavaa. Kuitenkin tiivistettynä: Pieni, punainen ninja tasoloikkii ja heittelee heittotähtiä perinteiseen tapaan. A-nappi hyppää, B-nappi hyökkää, kuten pitääkin.  Aiemmista Jajamaruista poiketen, pelin rakenne on tällä kertaa sivulle scrollaava tasoloikka, Marion tapaan, siinä missä muut olivat yhden ruudun arcadetoimintaa, tai kentästä riippuen, sivullei ylöspäin scrollaavia lyhyempiä areenoita. Siitä myös kaiketi nimi “Suuri Seikkailu”. Tässä on kieltämättä isompi mittakaava, jopa aivan kirjaimellisesti, Jajamaru nimittäin on niin pieni e

 Hei, Pistän toisen perjantai-unboksauksen heti perään. Aihe pysyy samana, mutta tällä kertaa katsotaan, miltä Tamashii Nationsin Meisho Movie Realizataion-sarjan näkemys Darth Maulista näyttää. Jep, toinen Star Warsin Prequel-trilogian hahmojen pidetyimmästä päästä.Tämä mystinen, tatuoitu sarviniekka oli kieltämättä mieleenpainuvimpia Phantom Menacen hahmoja, vaikka herralta otettiinkin nirri pois. Spoiler: Ei muuten otettukaan, Clone Wars animaatiosarjassa, sarjakuvissa ja Solo-leffassa tilanne korjataan ja Darth Maul saa reippaasti lisää huomiota. Jos jotain olennaista ei ole viime vuosina retconnattu, niin Maul on Zabrak-rotuinen heebo, joilla kaikilla tuppaa olemaan samanlainen, kuumottava habitus. Maulin alkuperä sidottiin Clone Warsissa tiivisti Dathomir-planeettaan ja sen asukkaisiin, Night Sisters-nimisiin noitiin. No, nyt kuitenkin katsotaan, miltä samuroitu Darth Maul näyttää. Mutta, mutta: tämä ei olekaan aivan kirjaimellisesti samurai, vaan soturimunkki, johon lootan nimit

 Hei, Tällä kertaa vuorossa on jälleen yksi lukuisista Famicomin Kung-fu -aiheisista peleistä: Namcon vuonna 1986 julkaisema Super Chinese, joka on konsolikäännös vuoden 1984 Chinese Hero kolikkopelistä. Pelin on kehittänyt Nihon Game, joka on nykyään Culture Brain. Arvostan tuntematonta Japanilaista artistia, joka on värittänyt kasettia vihreällä tussilla. Pelissä veljekset Jacky ja Lee (mistähän moiset nimet?) pelastavat prinsessa Min-Minin ja Chinalandin (jep, se on siis ihan Kiinalandia) 10 aarretta pahisten kynsistä. Länsimaissa pelin nimi on ehkä vähän enemmän kosher “Kung Fu Heroes”. Edessä on 8 maailmaa ylävinkkelin toimintakungfutusta.  Meininki on suoraviivaista, A lyö, B hyppää. Hyppy on samalla hyökkäys, jolla voi myös tuhota vihollisia. Kun riittävä määrä pahiksia on murjottu, ovi seuraavaan kenttään aukeaa. Mukana on myös reipas määrä kentän kiviin ja joskus ihan ilmaan jemmattuja bonusesineitä, joista suurimman osan toiminta jäi mysteeriksi, suurimmaksi osaksi, koska mik

 Moi, Yllätän jälleen Pikku-ukkoperjantailla. Tällä kertaa otin aiheeksi ajakohtaisen ja jetpackin kerosiininkatkuisen unboksuksen Disney+ -hypen synergiaan tähdäten. Itse figuuri on kyllä vanhempi, tämä on ollut minulla pitkälle yli vuoden päivät. Vilkaistaan miltä Bandain Tamashii Nationsin Meisho Movie Realization Ronin Jango Fett näyttää.  Tämä on siis aiemmista postauksista tuttua Star Wars “samuroitujen” hahmojen sarjaa. Jango Fett, tuo klooniarmeijan isähahmo, palkkionmetsästäjä, Boba Fettin isäukko sekä Attack of the Clonesin harvoja valopilkkuja on saanut Sengoku-ajan soturin vermeet niskaan steampunk-vaikutteilla. Tutun näköisestä mustasta lootasta löytyy lisäksi jetpack (tai tarkemmin rocket pack, niillä on eroa), miekka, kaksi pistoolia sekä vaihtokäsiä. Mandalorialainen haarniska soveltuu mainiosti samuroitavaksi, vaikka sen porukan esikuvia lienevät olleen pikemminkin Spartalaiset pienillä Mongolialaisvaikutteilla. Joka tapauksessa hepuilla on jo valmiiksi sopiva haarnisk

 Hei, Famicomin parissa jatketaan. Tällä kertaa vuorossa on Capcomin varhaista tarjontaa, SonSon vuodelta 1985. Kuten moni tämän aikakauden peli, tämäkin perustuu kolikkopeliin. SonSonissa Son Goku, eli Länteen matkaava apinakuningas, johon siis Dragon Ballin Goku perustuu (Alunperin tämä hahmo on Hindujumala Hanuman, jolta löytyy samat ominaisuudet, pilvellä lentelyä myöten) ammuskelee ja loikkii tasoilla reilut parikymmentä kenttää. Sen kummempaa tarinaa ei löydy, mutta panin merkille, että tässä ei kuljeta länteen, vaan itään eli kartalla katsottuna oikealle päin. Hyvin harva peli ylipäänsä muuten scrollaa oikealta vasemmalle.  Pelattavuus muistuttaa itseasiassa enemmän avaruusräiskintää kun tasoloikkaa, koska ruutu vierii itsekseen ja Goku ampuu muodostelmissa tulevia vihulaisia samalla keräten bonusesineitä. Tässä pelissä voi kuitenkin kääntyä katsomaan taaksepäin, mikä erottaa pelattavuuden useimmista aluksella lentelyistä. Napista ampuu, ristiohjaimella hypitään ja siten  vaihde

 Hei, Yllärinä mechamaannataita ja unboksausta alkaneen viikon piristykseksi. Taas katsastetaan Bandain Tamashii Nationsin Metal Robot Spirits. Tällä kertaa Hi-nu Gundam.  RX-93-ν2 Hi-ν Gundam on “vaihtoehtoinen näkemys” vuoden 1988 animeleffasta Char’s Counterattack, joka kertoo tarinan 13 vuotta alkuperäisen Mobile Suit Gundamin taphtumien jälkeen. Originaalit päähahmot Amuro Ray ja Char Aznable ottavat tarinassa mittaa viimeistä kertaa. Kuinka niin vaihtoehtoinen? No, ennen animea tehtiin romaani ja käsikirjoitus nimeltä Beltorchikas Children, jossa oli mukana kuvitusta ja Amuron itse suunnittelema uusi Gundam siis näytti tältä. Leffassa ei kuitenkaan lopulta käytetty tätä tarinaa sellaisenaan, vaan siihen väsättiin uusi käsikirjoitus ja Gundam näytti myös erilaiselta. Sittemmin tarina on retconnattu siten, että leffassa näkynyt, kiireellä käyttöön otettu malli oli prototyyppi ja tämä on se, miltä “lopullinen”, valmis versio näytti.  Animen Nu Gundam näytti tältä  Hi-ν Gundam oli pi

 Hei, Palataan Segan parista takaisin Famicomin hoiviin. Tällä kertaa vuorossa on tuntematon urheilupeli, I love softball. Peli on julkaistu vuonna 1989 ja kehityksestä vastasivat Marionette ja Coconuts. Jos kehittäjät eivät soita kelloja, niin ei ihme, ne ovat pääasiassa pachinkoja tehtailevia firmoja ja pelissä esiintyykin pachinko-maskotti Pachio-kun.  Pesäpalloa siis luvassa. Pesis on lajina sellainen että se kääntyy mainiosti kahden napin retro-ohjaimille, sinä kun ei ole tarvis kovin monimutkaisille toiminnoille. Toinen vastaava on tennis. Kaksi erityyppistä lyöntiä sisävuoroon, pari erilaista syöttöä ja niinpoispäin.  Sympaattinen kansikuva ja pinkki pelikasetti viestittävät mukavan rentoa ja simppeliä lukiotyttöjen pesäpalloilua. Softballin ollessa kyseessä syötötkin heitetään alakautta ja..BZZZZT! VÄÄRIN! Kyseessä on armottoman haastava peli, jossa pienikin virhe meinaa, että tietokone rankaisee armottomasti ja mimmit syöttävät alakautta roikullakin pitkälle toista sataa. Tämä