Skip to main content

Kung Fu Taistele taas kerran

 Hei,

Tällä kertaa vuorossa on jälleen yksi lukuisista Famicomin Kung-fu -aiheisista peleistä: Namcon vuonna 1986 julkaisema Super Chinese, joka on konsolikäännös vuoden 1984 Chinese Hero kolikkopelistä. Pelin on kehittänyt Nihon Game, joka on nykyään Culture Brain. Arvostan tuntematonta Japanilaista artistia, joka on värittänyt kasettia vihreällä tussilla.

Pelissä veljekset Jacky ja Lee (mistähän moiset nimet?) pelastavat prinsessa Min-Minin ja Chinalandin (jep, se on siis ihan Kiinalandia) 10 aarretta pahisten kynsistä. Länsimaissa pelin nimi on ehkä vähän enemmän kosher “Kung Fu Heroes”. Edessä on 8 maailmaa ylävinkkelin toimintakungfutusta. 

Meininki on suoraviivaista, A lyö, B hyppää. Hyppy on samalla hyökkäys, jolla voi myös tuhota vihollisia. Kun riittävä määrä pahiksia on murjottu, ovi seuraavaan kenttään aukeaa. Mukana on myös reipas määrä kentän kiviin ja joskus ihan ilmaan jemmattuja bonusesineitä, joista suurimman osan toiminta jäi mysteeriksi, suurimmaksi osaksi, koska mikään ei ole yksinään informatiivinen, eikä peli tarjoa kontekstia, josta voisi päätellä mitä ne tekevät. Lukaisin pikaisesti manuskaa, mutta unohdin kaiken jo minuutin jälkeen, koska suurin osa on tyyliä “tämä pylpyrä torjuu 3 kappaletta tämän tietyn vihollisen osumia, mutta ei minkään muun. Yleensä, jos peleissä saa vaikka kilven tai pullon, sen toiminnan voi päätellä, tässä semmoiset loogisuudet ja päättelyt voi unohtaa, koska kerättävät ovat palloja joissa lukee A,B,C tai manji-swastikoja. Joko muistat jokaisen ulkoa tai et. Näistä tärkein, miekka, jota tarvitaan joidenkin vihollisten tappamiseen on sentään selkeä ja otetaan käyttöön A+B:llä.

Vaikeustasoa löytyy reippaahkosti, eikä minkään sortin continuea käsittääkseni löydy. Olisi kyllä kaivannut, vaikkei peli kovin pitkä olekaan. Läpi jäi menemättä. Saa nähdä meneekö joku päivä, mutta en pidättelisi henkeni sitä odotellessa. Lisäukkoja saa bonuksia keräämällä aika helposti, mutta kyllä niitä meneekin, koska tämä on “laaki ja vainaa” -koulukuntaa. Pelistä löytyy muuten kaksinpeli. Tämä saattaa olla yksi niistä harvoista, jotka ovat helpompia kahdestaan, koska eteneminen perustuu täysin vihollisten hakkaamiseen ja kahdestaan on tuplamäärä elämiä. Peli ei myöskään scrollaa, joten tasoloikista tuttua "toinen menee, toineen jää jälkeen ja putoaa rotkoon" -klassikkoa ei tapahdu.

Ulkoasu on Famicomin mittapuulla keskitasoa. Hahmot ovat isopäisiä palleroita ja osa kyllä humoristisia, en osaa sanoa, kuinka tahattomasti. Ukkelien järkyttävän iso nyrkki kyllä huvittaa. Se on myös välttämättömyys, koska kuvakulma tekee etäisyyksien arvioinnin ylä- ja alasuuntaan vaikeaksi. Alussa tuli törmättyä vihollisiin tahattomasti, kun ei osannut katsoa kuinka kauas kukin käytännössä ylettää. Jos hahmoissa joku on erityisen positiivista, niin vihollistyyppejä on paljon ja ne ovat toinen toisiaan kummalisempia. Perus viiksekkäät kung-fu miehet vaihtuvat pian lohikäärmepäisiin hirviöihin sun muihin kummajaisiin. Biisi on aiheeseen sopiva, eikä särje korvia.

Super Chinese on about niin keskitason Famicom-peli kun pystyn kuvittelemaan. Siinä ei ole oikein mitään mieleenjäävää, mutta ei nyt mitään hiuksianostattavan karmeaakaan. Tässä lajityypissä keksin tusinan parempiakin pelejä, mutta eipä parin euron pelikasettia nyt oikein pettymykseksi voi kuvailla. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun