Skip to main content

Pienen Ninjan Suuri Seikkailu

 Hei,

Famicomilla jatketaan tänä sunnuntaina. Vuorossa on jo aiemmin käsitellyn pelisarjan osa, Jalecon vuonna 1986 julkaisema Ninja JaJamaru-Kun no Daibouken, eli JaJamarun suuri Seikkailu. 

Kissakala-Shogun tai sitten joku muu pahis on taas kukistettava, asia ei selvinnyt alun perusteella, mutta oletan että prinsessa ja valtakunta pitää jälleen pelastaa tasoloikkimalla.Jos aiemmat Jajamarut eivät ole tuttuja, niin vanhoista blogeista löytyy opiskeltavaa. Kuitenkin tiivistettynä: Pieni, punainen ninja tasoloikkii ja heittelee heittotähtiä perinteiseen tapaan. A-nappi hyppää, B-nappi hyökkää, kuten pitääkin. 

Aiemmista Jajamaruista poiketen, pelin rakenne on tällä kertaa sivulle scrollaava tasoloikka, Marion tapaan, siinä missä muut olivat yhden ruudun arcadetoimintaa, tai kentästä riippuen, sivullei ylöspäin scrollaavia lyhyempiä areenoita. Siitä myös kaiketi nimi “Suuri Seikkailu”. Tässä on kieltämättä isompi mittakaava, jopa aivan kirjaimellisesti, Jajamaru nimittäin on niin pieni että mahtuu kävelemään puiston penkin ali. Kenttien teemat vaihtelevat runsaasti, mikä on hyvä juttu ja vastustajat sarjan muiden pelien teeman mukaisesti yokaita sun muita mytologian örmyjä. Tiiliä voi rikkoa Marion tapaan ja niistä paljastuu toisinaan bonusesineitä, jotka tulevat tarpeeseen, koska nirri lähtee kerrasta. Lisäelämiä saa keräämällä 50 kappaletta voitettujen vihulaisten sieluja. Continuea ei taida löytyä, ainakaan minä en moista löytänyt.

Bossitaistelujakin tulee muutaman kentän välein, joka on ehdottomasti mainio juttu lisäämään pelin tunnelmaa ja vaihtelua. Vastustajista löytyy ainakin Oneja ja taikavoimilla varustettuja munkkeja. Taisi myös ukkosenjumala Raijin vilahtaa. 

Jajamarun ulkoasu on suurelta osin ennallaan, mutta pelin luonteesta johtuen taustoja on reippaasti enemmän ja ne ovat eläväisempiä. Vihollisia on paljon erityyppisiä ja kummalliset otukset ovat mainiosti edustettuina. Väripalettikin on ihan silmää miellyttävä. Musa ihan jees, muttei lähimmän tasoloikkaverrokin Marion veroista klassikkokamaa. Itse Jajamaru on aina ollut hauskan näköinen ja hyvin animoitu.

Haastetta löytyy reippaahkosti, koska continuea ei ole ja henki lähtee yhdestä osumasta, ellei satu löytymään sopivaa bonusesinettä. Ei tätä yhdessä illassa läpi pelaa, jos nyt ei satu olemaan oikeita ninjan refleksejä.

Jajamarun Suuri Seikkailu on ehdottomasti Famicomin parempaa keskitasoa. Aihepiiri ja ulkoasu on mielenkiintoinen ja kontrollit riittävän tarkat, ettei niitä tarvitse syyttää epäonnistumisista. Vaikeustaso on jonkin verran keskivertoa kovempi, jote siihen kannattaa varautua. Tämä on myös Famicomin halvempaa päätä, joten hinta/laatusuhde on kohdallaan. Ei nyt mikään tuntematon hiomaton timantti, mutta silti pelaamisen arvoinen toimintaloikka.

Jajamaru sai kokoelman Switchille ja Ps4:lle viime vuonna

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun