Skip to main content

90-luvun samuraihenkeä, osa 2

 Moi,

Tänään jatkamme kaksi viikkoa sitten alkanutta Samurai Shodown Neo Geo Collectionin perkaamista. Vuorossa on sarjan toinen osa, Samurai Shodown 2 (Shin Samurai Spirits) vuodelta 1994.

Ensimmäinen Samurai Shodown oli menestys, joten SNK pisti heti töpinäksi ja aloitti jatko-osan kehittämisen välittömästi ensimmäisen osan jälkeen. Vuotta myöhemmin Samurai Shodown 2 oli valmis pelihalleihin ja Neo Geon kotiversiolle, joilla sellaiseen oli varaa. Peli sai hyvän vastaanoton ja tuon ajan kolikkopeleihn erikoistunut Japanilaislehti Game Machine tituleerasi sitä vuoden menestyksekkäimmäksi julkaisuksi. Tästä huolimatta SS2 oli pitkään harvinaisuus, sillä Neo Geo CD-versiota vuonna 1996 lukuun ottamatta peliä ei nähty seuraavan kerran kun vasta PS3/360-sukupolvella XBOX Live Arcadessa. Tämä tarkoittaa edelleen sitä, että ennen tätä kyseistä kokoelmaa peli on ollut saatavilla vain kolme kertaa 27:n vuoden aikana.

Mutta mites sen pelaamisen kanssa? Mikä tästä tekee niin erikoisen? No, siihen voi vastata kahdella tavalla: Ensimmäinen, mutkat suoriksi oikova vastaus on, että osa 2 tekee samaa kuin 1, mutta vähän paremmin. Toinen, pintaa syvemmälle luotaava vastaus on mielenkiintoisempi ja sen saatte lukea seuraavana. 

Samurai Shodown 2 parantaa ja laajentaa käytännössä joka osa-alueella. Mukana on kuusi uutta hahmoa, joista merkittävän lienee Genjuro Kibagami, josta leivottiin vähän niinkuin Haohmarun Ken Street Fighterin Ryulle. Onneksi hahmot eivät kuitenkaan ole niin lähellä toisiaan kuin esikuvansa. Toinen hahmo, joka on syytä mainita on pikkuinen pappa Caffeine Nicotine (Jep) joka on Haohmarun ja Genjuron sensei, sekä häpeämätön kopio Ninja Scrollin vakoojapapasta, joka pukeutuu munkiksi. Kaiken kaikkiaan Samurai Shodownin hahmokaarti on aina ollut vahva ja jokainen uusi osa on esitellyt onnistuneita tapauksia. 

Pelimekaniikkoja on pari uutta, kierähdys, jota on tarkoitus käyttää väistämiseen ja etäisyyden kontrollointiin, sekä ensimmäisestä osasta monipuolistunut aseeton taistelu (pelissä voi menettää aseensa parilla eri tavalla). Lisäksi “rage” mittarin uusi toiminto oli Super Speciaalin aktivointi mittarin ollessa täysi. 

Kolmanneksi, kaikki on taas vähän sujuvampaa ja näyttävämpää. Spritejä on hoonattu, animaatioita tullut lisää, taustoja ja kenttiä elävöitetty aj muutenkin kaikki pyörii ja toimii hieman sulavamman tuntuisesti. 

Ja vielä lopuksi, artwörkkiä on runsaammin, hahmoille on piirretty hienot potretit, joita käytetään matsien välillä voittoruuduissa ja alkudemossa. Tämä peli on äärimmäisen tyylikäs ja vuoden 1994 mittapuulla hienoimpia pelejä, mitä tulee audiovisuaaliseen suunnitteluun. Tässä on edelleen vahva vetovoima ja tunnelma. Tämänkaltaiset seikat ovat juuri niitä, jotka erottavat hyvät tai jopa mainiot pelit klassikoista. Visuaalinen design on mielestäni myös se seikka, joka käynnisti SNK:n statuksen todellisena Capcomin haastajana tappelupelien julkaisijana, SNK:n pelit olivat aina hemmetin tyylikkäitä ja niissä oli paljon samaa, kun nykyään vaikkapa Persona-sarjassa, jonka tyylitaju on myös omaa luokkaansa. Riittää kun vaan katsoo vaikkapa King of Fightersin kansitaiteita. Sellaista muotinäytöstä ei tehnyt 90-luvulla yksikään muu pelistudio.

Jopa oli tunnelmointia kerrakseen. Samurai Shodown 2 on edelleen varsin toimiva tappelupeli, joka on ehdottomasti sarjansa vahvimpia julkaisuja ja todellinen klassikko aivan samaan tapaan kun edeltäjänsä. Jatkan tätä sarjaa taas parin viikon kuluttua kolmannen osan merkeissä. Siinä onkin luvassa roimasti uudistuksia.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


 



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Persikkapojan Päihittäjä

 Moi, Tällä viikolla pidetään tauko Gundam-hommista ja katsotaan, miltä näyttää Shueisha Gamesin (jep, se mangajulkaisija) hiljattain ilmestynyt Oni: Road to be the Mightiest Oni. Pelin on kehittänyt Kenei Design ja se löytyy Switchille, PC:lle ja Playstationeille. Kyseessä on seikkailupeli, jossa pieni Oni nimeltä Kuuta ja hänen yokai-kaverinsa Kazemaru matkustavat Kisejiman saarelle treenaamaan taitojaan, jotta Kuuta voisi kostaa karmaisevan nöyryytyksen, jonka hänen klaaninsa koki murhanhimoisen Momotaron käsissä. Tämä on siis tarina, joka kertoo Momotaron kansantarun, mutta Onin näkökulmasta.  Pelin ulkoasu muistuttaa paljon Zelda Wind Wakeria ja myös pelityyli lainaa vahvasti Zeldaa, elämämittarina toimivia sydämiä myöten. Kuuta seikkailee pitkin saarta suorittaen tehtäviä ja tehden hommia saaren muille asukkaille, joilta puolestaan saadaan bonuksia ja tarvikkeita Kuutalle. Valuuttana toimivat saarelta poimittavat sienet ja ostettaviin esineisiin kuuluvat mm. uudet nuijat, housut