Moi, Tällä viikolla vuorossa on Neo Geon Samurai Shodown -kokoelman kolmas osa, joka uudisti sarjaa ronskilla otteella. Katsotaan, mitä tunteita tämä herätti. Noin vuosi SS2:n jälkeen, marraskuussa 1995 ilmestyi sarjan kolmas osa, ja siinä missä kakkonen oli lähinnä paranneltu versio ensimmäisestä pelistä, kolmas osa uudisti käytännössä kaiken: Hahmoja on vähemmän ja toisen osan uusista hahmoista mukaan mahtui vain Genjuro, pari sarjan vakiokasvoa, kuten Jubei loisti poissaolollaan ja ylipäänsä kaikki hahmot saivat uudenlaista, hieman synkempää designia sekä spriteissään, että potreteissa ja artwörkeissa. Vanhojen tuttujen poissaolo kieltämättä vaivaa, mutta samalla täytyy todeta, että uudet spritet ovat tyylikkäitä. En osaa sanoa, vaikuttiko hahmojen määrään kehitysaika, joka oli siis alle vuosi, vai oliko taustalla muitakin syitä. Myös pelattavuuden puolella nähtiin uudistuksia. Nappien toimintaa on hieman muutettu, esimerkiksi nyt ei ole kahta nappia potkuille, vaan vai yksi, muka
Moi, Ei, hätä ei ole tämän näköinen, vaan Kirby! Tällä kertaa vuorossa on Nintendon ja tarkemmin HAL-Laboratoryn klassikkosarjan ensimmäinen Famicom-peli Kirby’s Adventure (alunperin Hoshi no Kirby, eli Kirbyn Tähti) vuodelta 1993. Kirby on siinä mielessä minulle jännä tuttavuus, että tämä on ensimmäinen kerta kun pelaan pikku palleron soolopeliä. Kirby-hahmoja olen nähnyt tätä ennen vain parissa Smash-pelissä. Syytä tähän en osaa sanoa itsekään, muuta kuin ehkä että tämä oli todella myöhäinen julkaisu ja en koskaan omistanut SNES:iä tai N64:ää, joille jatko-osat tulivat. Kirby sai alkunsa vuotta aiemmin Game Boylla, mutta katsotaan, kuinka Sakurai/Iwata/Miyamoto All-Star kentällinen onnistui Famicomilla. Ensimmäisenä tulee mieleen hieman SMB3:a muistuttava “maailmarakenne” mutta tällä kertaa kartta on sivusuunnassa ja kenttiin mennään ovista. Se, mikä erottaa Kirbyn selvästi muista tasoloikista on hahmon kekseliäät erikoiskyvyt: Kirby voi syödä mitä vain ja omaksua vihollisten hyök