Malone Plays

 Moi, Tällä kertaa vuorossa on pelisarja, joka esiintyy jopa hieman yllättäen nyt vasta ensimmäistä kertaa. Nyt nimittäin katsotaan, millainen peli on Nazcan Metal Slug X vuodelta 1999. Metal Slug, tuo Neo Geon sivulle scrollaava pyssyttely on todennäköisesti tuttu jokaiselle, joka muistaa ylipäänsä kolikkopelit. Sellaista pelihallia ei nimittäin ollutkaan, missä ei olisi jossain nurkassa tönöttänyt Neo Geo Metal Slugilla varustettuna. Tällä kertaa pelattu Metal Slug X on itse asiassa sarjan toisesta osasta tehty, hieman paranneltu versio. Sillä ei ole suurta merkitystä, sillä samat tunnelmat pätevät sarjan jokaiseen peliin, tai ainakin alkuperäiseen sarjaan, joka sisältää viisi osaa.  Homma on niin simppeli, kuin arvata saattaa. Sotilashahmot etenevät vaihtelevissa kentissä, ampuilevat vihollisia ja kenttien lopussa nähdään iso pomo. Matkalla saa poimia parempia aseita, joissa on rajalliset ammukset, sekä toisinaan pääsee hyppäämään ajoneuvon puikkoihin, kuten justiinsa sen Metal Slug

 Moi, Tällä viikolla vilkaistaan pitkästä aikaa Segan pelitarjontaa. Vuorossa on Namcon kolikkopelikäännös vuodelta 1991 Mega Drivelle, nimeltään Rolling Thunder 2. Asetelma ei varsinaisesti shokeeraa omaperäisyydellään. Taas on joku pahisorganisaatio valloittamassa maailmaa ja juonen voi estää vain kaksi salaista agenttia, Albatross ja Layla. Meno on vähän niinkun lennokkaammissa Bondeissa. Pelihahmotkaan eivät ole mitään kovin erikoisia ilmestyksiä, vaan pienen animefiltterin läpi vietyjä agenttileffojen hahmoja.  Genre on luonnollisesti “mennään sivulle ja pyssytellään” mutta tämä ei ole Contran tai Mega manin tyylistä vauhdikasta tasoloikkaa, vaan enemmän harkitsevamman ja hitaamman tyylin etenemistä. Hyppy toki löytyy, mutta sen käyttötarkoitus on enemmänkin väistely kuin tasolta toiselle hyppiminen. Pelissä on nimittäin kaksi “kerrosta” eli maan taso ja parvekkeet tai kerrokset, joihin voi loikata edestakaisin. Se on tärkeä keino väistää vihollislaumoja ja ammuksia. Myös laatikoi

 Moi, Otetaan tähän väliin pieni figuuri-unboksaus. Viime viikolla saapui paketti, jossa oli melko jännä tapaus, nimittäin Figman Falslander Ronin. “Mikäs se semmoinen on”, kysyy tässä vaiheessa varmasti moni, joten katsotaan! Satuin huomaamaan tämän figun joskus keväällä selaillessani nettikauppojen tarjontaa ja se teki vaikutuksen omaperäisyydellään, jotain laitoin ennakkovarauksen sisään. Tämä ei perustu mihinkään anime- tai mangalisenssiin, vaan sarjaan piirroksia, jotka on tehnyt taiteilija nimeltään “Neco”. Ne kaikki esittävät animetyttöjä scifivarusteissa jollain historiallisen ajankohdan twistillä. Tämä on siis ronin samurai. Muita teemoja löytyy mm. keskiaikaisen ritarin ja preussilaisen sotilaan muodossa. Loota on perus Figman laatikko, josta löytyy pari vaihtopäätä, miekka, tikari, hattu, toinen kroppa ilman kimonoa, reippaasti käsiä, ständi sekä kortti, jossa on esikuvana toimineen piirroksen printti. Edellisestä Figmasta on jo aikaa, mutta tuntuma ja tyyli on sitä, mitä mu

 Moi, Tällä viikolla on luvassa pieni uusintakatsaus jo aiemmin pelattuun peliin. Otin nimittäin peluuseen Metal Gear Rising Revengeancen uudelleen. Kaipasin pitkästä aikaa jotain vauhdikasta toimintaa ja tässä pelissä sitä ainakin riittää. Pelasin Xbox 360:lla, jos se on jollekin olennainen tieto.  Heti alkuun on sanottava, että järkytyin tiedosta, että MGR on ensi Helmikuussa kymmenen vuotta vanha peli. Sevittyäni shokista muistelin, että pidin peliä vallan mainiona jo aikoinaan, joskin juoni oli mitä oli, mutta näin jälkikäteen kun Kojiman edellisestä Metal Gearista on jo vuosia, eikä uusia ole näkyvissä, niin reippaaseen Platinum-tyyliseen irtiottoon osaa suhtautua sellaisenaan, eikä niinkään osana Snake-juttuja. Psyko-Raidenin kanssa on laitettu volyymi yhteentoista, mikä toki sopii itse pelin tyyliin täydellisesti, kaiken on tarkoituskin olla niin ylitsevuotavan absurdia ja hyperaktiivista kuin suinkin mahdollista. Raiden on toki edelleen niin edgy, että oikein kämmeniä pistelee