Malone Plays

Hei, Otetaan vielä toinen Mega Driven peli tähän perään, koska sieltä löytyy vähemmän tunnettujakin helmiä. Tässä on yksi sellainen: Konamin Rocket Knight Adventures vuodelta 1993. Konami oli juuri tähän aikaan kasarin lopulla/ysärin alussa kovimmissa liekeissään ja se näkyy myös tässä pelissä, jonka suunnittelusta vastasi Contra-sarjaa pykännyt tiimi.  Rocket Knightissa Sparkster-niminen opossumiritari seikkailee steampunk-vaikutteisessa maailmassa ja pelastaa prinsessan sekä kuningaskunnan  avaruuspiraattipossu-pahiksen ja Sparksterin kilpailijan, vastaavan mustan ritarin kynsistä. Sen kummempia juonikuvioita lienee turha kertoa, sillä tasoloikkaan tämä motiivi riittää vallan mainiosti.  Sparksterilla on loikinnan lisäksi aseena miekka, josta lähtee energiasäde, myös hännällä voi roikkua puun oksilla ja muissa sopivissa paikoissa. Pelissä on elämämittari, jonka virkaa toimittavat sydämet. Rocket Knight on pohjimmiltaan perinteinen 16-bittinen tasoloikka, mutta pakkaa sekoitetaan pari

 Hei, Yllätän uudella unboksauksella! Tällä kertaa avataan vertailun vuoksi näkemys alkuperäisestä Monsterikunkku Godzillasta. S.H. MonsterArts Godzilla 1954, siis. Lootan kyljestä löytyy tuttu sarvekas sydänlogo, eli figun toteutuksesta vastaa Bandain Tamashii Nations. Pidän 1954 “Gojiraa” ihan aitona mestariteoksena, joka kuuluu ehdottomasti ihan kaikkien aikojen “parhaat leffat” -listalle. S.H. Monsterarts on Bandain kaijusarja, joka on läheistä sukua firman supersankareille, S.H. Figuartsille mitä löytyy Ultramanista Marveliin ja Star Warsiin. Bandailla on mittava määrä lisenssejä, joista ammentaa, yhtenä siis Tohon klassinen jättilisko kumppaneineen mm. Monster Hunterin ohella. Kyseessä on sellainen keräilijöille suunnattujen sarjojen keskihintainen edustaja. Yllättävän painavasta mustavalkoisesta lootasta löytyy niinkään mustavalkoinen Godzilla. Ideana on, että MV-elokuvan hahmo pitää olla harmaasävyillä tässäkin muodossa. Mitään tilpehöörejä mukana ei ole, ei edes atomihenkäys-e

 Hei, Tällä viikolla siirrytään Nintendon parista Segan leipiin. Loikkauksen syynä on vaihtelu, sekä tunne, että tästä pelistä olisi pitänyt kirjoitella jotain jo aikoja sitten. Vuorossa on Marion arkkivihollinen 90-luvun konsolisodista, Segan sininen siili, Sonic the Hedgehog Sega Mega Drivelle vuodelta 1991.  Kyllä, se alkuperäinen Sonic 1. Meikäläisen Sega-taustoista aluksi sen verran että minulle Mega Drive on paljon tutumpi konsoli kuin Super Nintendo alkuperäisiltä 90-luvun ajoilta. SNES ja sen pelit olivat liian kalliita, enkä tuntenut juuri ketään, jolla moista masiinaa oisi ollut. Monelta sen sijaan löytyi Mega Drive, johon siirryttiin NESistä, mikä tietenkin oli kaikilla. Itse hommasin PC:n kesätyörahoilla 1994 ja sittemmin PS1:n. Mega Drivea tuli pelattua paljon kavereiden luona. En juuri muista mitään varsinaista konsolinokittelua niiltä ajoilta. Niitä pelattiin, mitä sattui löytymään eikä kukaan tehnyt siitä numeroa. En muista yhtään keskustelua kavereiden kesken, mikä pe

  Moi, Tällä kertaa palataan jälleen klassisen pelisarjan pariin. Vuorossa Konamin vuonna 1989 Famicomille julkaisema Twinbee 3: Poko Poko Daimao . Jo vain, Konamin pitkäikäisen cute ‘em up-sarjan kolmas osa. Ensimmäinen osa onkin jo katsastettu blogissa aiemmin.  Twinbee 3 jatkaa samoilla tutuilla linjoilla. Ruutu vierii ylhäältä alaspäin ja Twinbee ampuilee vastaan tulevia vihulaisia, välillä keräten power uppeja, jotka ovat kellojen muodossa. Tämä on sarjan merkittävin ominaispiirre: Kellot muuttavat ampumalla väriä ja tämän jälkeen kerätty värillinen kello antaa bonuksen. Lisää nopeutta, tupla-ammukset, suojakilven tai perässä seuraavat kloonialukset, Gradiuksen Optionin tapaan. Lisäksi aluksella on kädet, joilla Twinbee heittelee pommeja maakohteisiin. Ammuksen osumasta menettää kädet, jotka tosin voi saada takaisin poimimalla ambulanssialuksen. Suorasta törmäyksestä vihollisiin lähtee nirri kerrasta. Pelissä on myös kaksinpeli, josta löytyy mm. combohyökkäys kahdella aluksella.

Moi, Jatkamme edelleen kevyempien Famicom-pelien parissa. Tällä kertaa vuorossa on Vuoden 1985 Astro Robo SASA. Pelin on kehittänyt Mass Tael ja julkaissut ASCII. En muuten tiedä yhtäkään muuta tämän firman kehittämää peliä, joten voisi sanoa, että kyseessä on melko tuntematon teos. Famicomin lisäksi jonkin sortin versio löytyy myös MSX:ltä, mutta yllättäen tämä ei ole kolikkopelikäännös.  Pelin idea on simppeli: SASAn ja kaksinpelissä myös NANAn pitää kerätä joka kentästä kaikki energiakapselit. Sitten on vuorossa seuraava. Yteensä kenttiä on 16, tosin karttoja vain 4, hieman eri layouteilla. Tässä vaiheessa kuitenkin tulee mukaan pelin juju: Tämä muistuttaa enemmän vanhoja PC:n luolastolentelyjä, kuten AUTS, tai V-Wing kuin tasoloikkaa.  Roboteilla on pyssy, jonka rekyyli lennättää hahmon ilmaan, vastakkaiseen suuntaan kun mihin laukaus lähtee. Tämä mekaniikka on pelin juju. Aivot pitää saada sellaiseen asentoon, että muistaa tähdätä vastakkaiseen suuntaan kuin haluaa liikkua. Kentis

 Hei, Vuorossa on Pikku-ukkoperjantain, eli aiemmin lupailemieni unboksausten eka osa. Pari Mechamaanantaita onkin jo tullut tehtyä mutta nyt ei ole vuorossa robotteja. Nimestä huolimatta lootasta ei löydy lyhytkasvuisia karvajalkoja, vaan muinainen mutanttilisko. NECA toysin Shin Godzilla samannimisestä vuoden 2016 elokuvasta. Shin Gojira on Tohon, eli alkuperäisen elokuvastudion reboottaus vuoden 1954-leffalle. Tämä ei ota huomioon niitä kolmeakymmentä muuta leffaa, eikä Hollywood Godzilloja. Minä tykkäsin kovasti Shin Godzillasta, se oli lähes dokumentaarinen näkemys, mitä tapahtuisi, jos Godzilla nousisi maihin Tokionlahdelta nykyään. Leffa kuvaa loistavasti byrokratiaa, jopa satiirisesti ja itse Godzilla on karmivampi kuin koskaan, aivan ekaa “puolikehittynyttä” muotoa lukuunottamatta (hassu mulkosilmä). Fukushiman onnettomuus vuonna 2011 ei ole voinut olla vaikuttamatta vahvasti leffan teemoihin ja tyyliin. Shin Godzilla saattaa olla meikäläiselle se toiseksi paras kaikista, het