Malone Plays

 Moi, Tällä viikolla jatketaan PS1:n pelitarjonnan parissa. Peli ei kuitenkaan ole ole import, vaan ihan kotoisa PAL-julkaisu, jonka moni saattaa muistaa hämärästi joltain demolevyltä mutta kovin moni ei ole varsinaisesti pelannut. Katsotaan, millainen on Shiny Entertainmentin omaperäinen MDK vuodelta 1997.  Shiny Entertainment ei sano monelle yhtikäs mitään, eikä ihme, sillä studio on myyty aikoinaan jo hyvissä ajoin ja uudelleen nimetty useaan kertaan. Studio lienee nykyään jokin osa Amazonin omistuksia. Firman tunnetuin peli taitaa olla Earthworm Jim. Toinen peli, josta joillain saattaa olla muistikuvia on nimenomaan erikoisesti nimetty MDK. Kyseessä on kolmannen persoonan toimintaräiskintä, jonka omaperäisyys ei jää pelkkään nimeen.  Pelin tarina menee kutakuinkni niin, että Kurt Hectic-niminen hahmo pelastaa maailmaa ulkoavaruuden muukalaisvalloittajilta huippukehittyneen pukunsa avulla. Mukana on reilu ripaus huumoria, hieman 2000AD-sarjakuvien tyyliin. Pukuun kuuluu Mega Man -ty

 Moi, Tällä viikolla on luvassa pikainen retropelikatsaus, sillä tämä on jatko-osa vähän aikaa sitten pelatulle pelille. Katsotaan, miltä vaikutti Hudsonin vuonna 1999 Ps1:lle julkaisema Bloody Roar 2. Suosittelen vilkaisemaan heinäkuun lopun blogin, jollei pelisarja ole entuudestaan tuttu.  Pelasin kesällä Bloody Roar ykköstä, joka oli Hudson softin näkemys PS1:n aikoihin alkutekijöissään olevasta 3D-tappelupelien genrestä. Yrittäjiä oli useita, tunnetuimpina Namcon Tekken ja Segan Virtua Fighter. Kuten hieman aiemmin SF2:n aloittamassa 2D-tappelupelien buumissa, niin yrittäjiä oli lukuisia, vaihtelevalla menestyksellä ja Bloody Roar oli näistä omaperäisemmästä päästä hahmojen muuntautumismekaniikan ansiosta. Pelisarjan kaikki hahmot ovat lykantrooppeja, jotka muuttuvat joksikin eläimeksi, kuten sudeksi, tiikeriksi jne.  Tällä kertaa mukana on myös jokunen uusi hahmo, kokonaisrosterin kasvaessa kahdeksasta yhteentoista. Porukan uusista hahmoista suosikikseni nousi Jenny The Bat, syyst

 Moi, Tällä viikolla on luvassa vaihtelua pitkän Famicom-putken jälkeen. Vaihdamme konsolia PC Engineen ja pelinä on Tonkin Housen vuonna 1991 kehittämä Monster Pro Wrestling. Wrestlinkiä on siis jälleen tarjolla. Mutta, tämä peli ei ole ollenkaan ajalleen tyypillinen napinhakkaukseen perustuva paininta, vaan vuoropohjainen rpg. Kuulostaako erikoiselta ratkaisulta painipelille? No, se ei suinkaan ole ainoa erikoinen asia, mitä tähän peliin liittyy. Itse idea on hyvin simppeli: Alussa luodaan hahmo, joka tapahtuu siten, että pelaaja valitsee yhden tarjolla olevista omituisista otuksista ja sen jälkeen jakaa saatavilla olevat kykypisteet eri osa-alueiden kesken. Mitään sen kummempaa infoa ei ole tarjolla, edes ohjekirjassa, joten ominaisuuksien hyödyt on joko pääteltävä tai opittava käytännössä. Pelin tarina sijoittuu kaukaiseen vuoteen 1999, jolloin ilmeisesti ihmiskunta asuu maanalaisissa kaupungeissa jonne jonkun sortin Belsebuub lähettää hirviöitä taistelemaan showpainimatseissa. Pro

 Moi, Avaamattomia paketteja alkaa olla jemmassa sen verran, että toinen unbox-blogi tässä kuussa on tarpeen. Luvassa on tuttu aihe, Gundam-mechat, joten sen suhteen ei ole yllätyksiä. Tällä kertaa katsotaan, miltä näyttää Bandain Tamashii Nations-brändin figuuri, Robot Spirits MS-09-R-2 eli Rick Dom Zwei animaatiosta Mobile Suit Gundam 0083: Stardust Memory. MS-09 Dom nähtiin jo ensimmäisessä 1979 Gundamissa, jolloin tätä mallia ohjasi kolmikko nimeltä Black Tri-Stars. Nämä poikkeavat selvästi tutummasta Zaku 2:sta pulleammalla olemuksellaan, kuten myös liikkumistavaltaan. Dom ikäänkuin “luistelee” ilmatyynyaluksen tapaan toimivien jalkojensa avulla, eikä kävele tai juokse. Domin yläkroppa ja pää muistuttavat minun silmääni Kendovarusteita, etenkin olkasuojusten osalta. Mallin nimestä voi päätellä, että kyseessä on edelleen kehitetty malli alkuperäisestä, mikä pitää paikkansa: Rick Dom on avaruuskäyttöön tarkoitettu malli ja II tai “zwei” on uudelleen suunniteltu versio tästä avaruusv

 Moi, Tällä viikolla on luvassa paluu tuttuun aiheeseen, nimittäin viime vuoden kesällä blogissa esiintynyt TMNT: Shredder’s Revenge, joka paljastui oikein mainioksi moderniksi näkemykseksi klassisesta Turtles-mätkinnästä.Peli oli ninikin mainio, että sanoisin kyseessä olevan ehkä paras koskaan tehty TNMT-peli. Nyt peli on saanut lisäsisältöä ladattavan laajennuksen muodossa, joten katsotaan, miltä TMNT Shredder’s Revenge: Dimension Shellshock vaikuttaa.  Dimension Shellshock esittelee kaksi uutta pelattavaa hahmoa, jotka ovat Miyamoto Usagi Stan Sakain Usagi Yojimbo -sarjakuvasta ja Silppurin tytär, Karai. Näistä kahdesta Usagi on minulle huomattavasti tutumpi hahmo ja melkein jo yksistään syy hankkia tämä dlc, mutta pelattavuudeltaan nämä kaksi eroavat toisistaan tarpeeksi, että molemmat ovat kiinnostavia lisäyksiä. Usagilla on ainoana hahmona tuplahyppy ja erittäin ulottuva isku hypyn aikana. Karai puolestaan on erittäin tehokas nopeiden combojen mätkijä. Molemmat hahmot tuntuvat oi

 Moi, Tällä kertaa vuorossa on lootan avausta tutulla aiheella. Kusti toi pari päivää sitten paketin, joka sisälsi viidennen kuudesta Transformers Masterpiece Trainbotista. Katsotaan siis, miltä näyttää Transformers Masterpiece MPG-05 Seizan, joka muodostaa Junabotti-tiimin jäsenenä Combiner Raidenin oikean käsivarren sekä osan oikeaa jalkaa. Jos aiemmat porukan jäsenet ovat menneet jostain syystä ohi, niin kannattaa vilkaista ennen tätä vanhemmat postaukset.  Tuttu musta Masterpiece-loota paljastaa sisältään tutut osat, eli itse Seizan junamuodossa, pari pätkää raiteita, pyssy sekä Raidenille kuuluvat osat, kaksi pyssyä lisää sekä iso “valomiekka”. Tämän lisäksi mukana on myös junan keulaan kiinnitettävä vaihto-osa, jolla voi vaihtaa virallisen junan merkinnän tilalle Autobot-logon. Mukana tulee tietysti myös ominaisuudet paljastava kortti sekä ohjeet.  Kuten muidenkin sarjan Junabottien kanssa, niin myös Seizan on junamuodossa lähes täydellinen. Takara on tehnyt yhteistyötä tytäryhti

 Moi, Tällä viikolla pelinä on muodikkaasti trilogian kolmas osa, nimittäin Kolmas Bomberman-peli blogin historiassa. Itse peli on kylläkin osa 2, eli Bomberman 2 Famicomille. Pelin on kehittänyt ja julkaissut Hudson Soft vuonna 1991. Tämä on muuten se versio Bombermanista, joka on julkaistu Euroopassa nimellä Dynablaster mm. Amigalle.  Tällä kertaa yksinpelissä on tarina, jossa Musta Bomberman lavastaa Valkoisen Bombermanin syylliseksi pankkiryöstöön (kirjaimellisesti ojentaa Karhukopla-tyylisen rahasäkin Valkoiselle ja poliisiauto ajaa välittömästi paikalle). Tästä seuraa putkareissu, josta Bombermanin pitää tietenkin paeta ja puhdistaa maineensa.  Pelattavuus on tuttua Bombermania. Hahmoa ojataan ristiohjaimella, A jättää pommin, joka räjähtää muutaman sekunnin kuluttua. B on kaukosäätimellä räjäytystä varten, kunhan sen löytää. Mukana ovat kaikki tutut power upit, niin kuin lisäpommit, räjähdysten koko, jo mainittu kaukosäädin. Se, mikä tässä on erona Famicomin ensimmäiseen Bomberm