Malone Plays

 Moi, Tällä viikolla on vuorossa taas uusi peli, mutta tämä on mielenkiintoinen tapaus useammastakin syystä ja liittyy aiemmin katsastettuun Famicom-peliin. Katsotaan, millainen on pari viikkoa sitten Switchille julkaistu Getsu Fûma Den Undying Moon. Kun kuulin viime vuoden alussa, että Konami julkaisee Steamiin jatko-osan tai uuden näkemyksen 1987 Getsu Fûma Denista, niin pakko myöntää, että yllätys oli suuri. Konami julkaisee ihan pelin ja vieläpä erikoisesta, vain Japanissa julkaistusta pelistä, 35 vuotta alkuperäisen jälkeen? Pelin on tosin kehittänyt pieni studio nimeltä GuruGuru games, joten uskon aloitteen tulleen siltä suunnalta.  Pelin idea on jotakuinkin sama, muinoin maineikkaan Getsu-klaanin jälkeläinen Fûma taistelee Buddhalaisen ja shintolaisen mytologian demoneja ynnä muita alamaailman mörriäisiä vastaan. Tällä kertaa peli ei ole enää Zelda 2-tyyppinen toimintaseikkailu, vaan trendikkäästi Roguelite. Fûma heraa aina uudelleen henkiin klaaninsa kotitiluksilla, josta sivul

 Moi, Tällä viikolla jatketaan Famicomin avaruusteemalla, sillä pelattavaksi valikoitui Kemcon vuonna 1986 julkaisema Space Hunter. Peli on ottanut vaikutteita aiemmin samana vuonna ilmestyneestä Nintendon Metroidista, tai näin ainakin internet tiesi kertoa.  Pelin tarina on hyvin anime/manga -vaikutteinen post apolakyptinen scifimaailma, jossa tekoälyrobotit kapinoivat ihmiskuntaa vastaan. Pelaajahahmona toimii tietysti ihmiskuntaa suojeleva kyborgi, Altiana, joka on vähän niinkuin Battle Angel Alita, vaikkakin tämä hahmo on vanhempi. 70-luvun lopun/kasarin alun avaruus- ja robottianimen suosio näkyy selvästi etenkin hahmodesignissa. Huvittavasti robottikapinan johtajan nimi on ilmeisesti De Gaulle, eli se Ranskan pressa. Pelistä on todella vähän tietoa englanniksi, joten jouduin turvautumaan myös onnettomiin japanin kielen taitoihini.  Peli on jaettu planeettoihin, joihin voi mennä ja joilta voi poistua vapaasti, haluamassaan järjestyksessä. Tämä on selvästi varhaista koulukuntaa gen

  Moi, Tällä viikolla on aika palata takaisin Famicomin pariin ja samalla ottaa katsasteluun jo toinen ninja-aiheinen peli lyhyen ajan sisään. Vuorossa on Jalecon vuonna 1991 julkaisema Ninja Jajamaru-kun Ginga Daisakusen (Ninja Jajamaru Great Galaxy Operation).  Jajamaru on tuttu hahmo aiemmista blogauksista, sillä pieni punainen ninja on esiintynyt jo muutamaan otteeseen sarjan aiemmissa peleissä. Tämä on sarjassa viides ja viimeinen Famicomille julkaistu peli. Tätä peliä valmisteltiin jopa lokalisointia varten, mutta homma jäi puolitiehen, eikä Daisakusenia nähty koskaan Japanin ulkopuolella. Viidenteen osaan mennessä Jajamaru on ehtinyt esiintyä perinteisessä yhden ruudun arcadepelissä, tasoloikissa ja jopa parissa Dragon Quest-kloonissa, joten oli aika keksiä jotain uutta. Se uusi oli Super Mario Bros.3, josta tämä peli lainaa melkoisesti. Graafinen tyyli on kehittynyt Marion suuntaan ja jopa kenttien suunnittelu muistuttaa jossain määrin Nintendon superhittiä. Valittavissa on kak

 Hei, Vuorossa on pitkästä aikaa mecha maanantai. Rakentelin viime viikonloppuna yhden Gundam-pienoismallin ja tällä kertaa jopa ihan nimenomaan Gundamin, enkä Zeonin Zakua, niinkuin tapanani on ollut. En kuitenkaan kasannut ihan perus Gundamia, vaan Gundam Thunderbolt -mangassa nähdyn RX-78AL eli Atlas Gundamin, joka oli sarjan toisen päähenkilön Io Flemingin toinen menopeli sen jälkeen kuin ensimmäinen, nimeltään Full Armor Gundam meni remonttiin.  Atlas Gundam on erikoinen prototyyppi, joka oli rakennettu nimenomaan toimimaan Maan ilmakehässä, eikä avaruudessa, kuten monet muut alkuperäisen sarjan aikoihin sijoittuvat mallit. Tästä syystä lopputulos oli erikoinen ratkaisu, jossa perus Gundamin runkoon on kiinnitetty ylimääräiset moottorikomponentit, ikäänkuin sukset, tai kengurun jalat, jotka auttavat liikkumista painovoiman alaisuudessa. Ne näyttävät aika kummallisilta, kunnes ne näkee toiminnassa, sitten niistä tulee nerokkaat. Myös pari muuta erikoisuutta löytyy, kuten raajojen p

 Moi, Tällä viikolla on vaihtelun vuoksi vuorossa uusi peli, tai ainakin uudehko, nimittäin Switchille (ynnä muille, paitsi Xboxille) vuonna 2020 julkaistu Atluksen ja Omega Forcen yhteistyöprojekti Persona 5 Strikers. Minä siis pelasin Switchillä, mutta samat jutut pätevät muihinkin. Persona 5 Strikers on Persona 5:n spinoff, joka varmasti tuntui monesta hieman erikoiselta, sillä Persona on tunnettu perinteisen tyylisestä vuoroissa etenevästä jrpg-meiningistä ja tässä oli toisena kehittäjänä Koei Tecmon Dynasty Warriors-tiimi. Moni kova jrpg-fanaatikko varmasti juuri tämän takia ohitti koko ajatuksen, sillä jostain syystä päällimäinen mielikuva pelistä oli Dynasty Warriors cashgrab Personan hahmoilla, samaan tapaan kuin lukuisat muut animelisensseihin perustuvat vastaavat pelit.  Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä tällä pelillä on lopulta aika vähän tekemistä musou-meiningin kanssa. Tarina jatkuu suoraan siitä, mihin Persona 5 loppui, mutta nyt ollaan seuraavan vuoden kesäloman