Rohkea Robotti

 Moi,

Tällä kertaa on vuorossa paluu tutun Famicomin pariin. Pelin aihepiiri on niin ikään yksi suosikeistani, nimittäin Japanilaiset robotit. Katsotaan, miltä näyttää Iremin vuonna 1992 julkaistu The Brave of Sun Fighbird (太陽の勇者ファイバード, Taiyō no Yūsha Faibādo). Tämä on lisenssipeli, joka perustuu vuoden 1991 samannimiseen animaatiosarjaan. Sarjan ohjaajana toimi Katsuyoshi Yatabe, joka tunnetaan mm. Gundam SEED -sarjasta. Katalogista löytyvät myös esimerkiksi Ganbare Goemon sekä Dirty Pair. 

Sarjan tarina menee kutakuinkin niin, että kaukaisessa tulevaisuudessa, 2010-luvulla joku ulkoavaruuden energiaolento tulee maahan ja alkaa tehdä yhteistyötä pahan tiedemiehen, tohtori Jangon kanssa. Onneksi kannoilla tulevat myös galaktiset poliisivoimat ja he lyöttäytyvät yhteen tohtori Hiroshi Yamanon kanssa, joka on huippuosaaja robotiikan saralla. Näistä eväistä saadaan aikaiseksi Voltronia muistuttava mecha-anime, jossa viisi futuristista ajoneuvoa yhdistyvät yhdeksi superrobotiksi taistelemaan pahiksia vastaan. Näillä kaikilla ajoneuvoilla on myös pilotit, samaan tapaan kun Super Sentai-sarjoissa. Katsoin animaatiosarjaa taustatutkimuksena yhden jakson verran, mutta en ole missään nimessä fighbird-asiantuntija, joten sen tarkemmin en osaa sarjasta tai sen tapahtumista kertoa. 

Mutta mites sitten se peli? Tämä on Famicomin myöhäisempää tarjontaa ja Irem lupaa hyvää, koska kyseessä on pätevä studio, joka on julkaissut useammankin huippuluokan robottianimesta inspiraatiota ammentavan pelin, kuten Metal Stormin ja Guardian Legendin. Kyseessä on kuitenkin lisenssipeli, joten toisaalta oli kysymysmerkkinä, miten nopeasti ja pienellä budjetilla peli on jouduttu laittamaan kasaan. Hyvänä uutisena voin sanoa, että tällä kertaa kohdalle osui oikein mainio perinteinen ylöspäin scrollaava räiskintä. Idea sinänsä ei ole mitenkään uusi tai kekseliäs, toisin kuin Iremin edellä mainituissa peleissä, jotka molemmat sisältävät jotain uniikkia, mutta se minkä Fighbird tekee, se tekee hyvin. 

Menevän alkuanimaation jälkeen päästään tositoimiin ja pian selviää, että jokainen tehtävä on jaettu kolmeen osaan: Ensin on perinteinen aluksella lentely, tai ajelu, sitten pienemmistä ajoneuvoista yhdistyneellä superlentokoneella suoritettava osio ja sen jälkeen jättiläismechalla pelattava viimeinen osia ja pomotaistelu. Tässä tehtävärakenteessa ja tyylissä on parasta se, että ensimmäisessä osassa voi valita vapaasti yhden viidestä ajoneuvosta lennossa vain nappia painamalla ja kaikki niistä ovat erilaisia erilaisella aseistuksella. Jokaiseen kerätään omat power upinsa, jotka säilyvät kentästä toiseen. Yhdistyneet muodot joutuvat keräämään erikoisaseensa joka kerta uudelleen, mutta se on tehty riittävän helpoksi, joten asia ei vaivaa. Vempeleet vaihtelevat lentokoneista tankkeihin, mikä tekee joissain kentissä ajoneuvon valinnasta myös taktiikkapeliä: Sillat ja rakennukset ovat esteitä maa-ajoneuvoille, mutta eivät lentokoneille. Toisaalta lentokoneet ovat hieman kookkaampia ja näin ollen isompia maaleja vihollisten ammuksille. Itse suosin lentokoneita, mutta en kokenut muitakaan ajoneuvoja täysin kelvottomiksi. 

Toisin kuin monessa muussa vanhassa räiskintäpelissä, Fighbirdin vaikeustaso on maltillinen, sanoisin että jopa helppo. Tämä on mukavaa vaihtelua hampaat irvessä vääntämiselle ja yllättävän epätyypillistä Iremille. Joka tapauksessa helppo vaikeustaso oli mukavaa vaihtelua ja positiivinen yllätys. Pelissä on myös ihan sopivasti pituutta, joten ihan vartissa homma ei ole kuitenkaan ohi. 

Ulkoasu on myöhäistä Famicomia, joten tässä vaiheessa ollaan graafisesti konsolin tyylikkäimmässä vaiheessa, eikä Fighbird ole pettymys. Kaikki näyttää hyvältä ja musiikki on aiheeseen kuuluvasti menevää.   

The Brave of Sun Fighbird oli positiivinen yllätys ja jää varmasti mieleen eräänä Famicomin tuntemattomaksi jääneenä laatupelinä. Jos tämä osuu kohdalle, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Fighbird ei ehkä pärjää Metal Stormille tai Guardian Legendille omaperäisyydessä tai uusissa ideoissa, mutta sopivan helppoa ja simppeliä räiskintää tylikkäällä mechalla kaipaavalle se on oikein mainio valinta. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo