Skip to main content

Jojo On Soturin Valinta

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on varmasti monelle NESillä pelanneelle jossain määrin tuttu ja ehkä jopa nostalginen tapaus. Vuorossa on Argus no Senshi, jonka NES-versio tunnetaan nimellä Rygar. Pelin on julkaissut Tecmo vuonna 1986. Minulle Rygar oli muutaman muun pelin ohella tuttu vuokrapelinä, joka oli riittävän kiehtova, että pelit eivät jääneet yhteen kokeiluun, mutta kuitenkin sen verran kryptinen, etten koskaan onnistunut sitä läpäisemään päivän tai parin aikana. Epäilen, että monella muullakin on tästä samanlaisia kokemuksia, sillä lähes kaikki kaverini tiesivät Rygarin vähintään nimeltä.  Famicom-version kansitaide, jossa päähahmo on animesankari välittää tyystin erilaisen fiiliksen pelin maailmasta kuin NES-version He-Man.

Pelin idea on ohjekirjan mukaan tämä: Pelaaja ohjee legendaarista soturia, jonka tehtävänä on päihittää paha valloittaja Ligar. Soturilla on mukanaan Diskarmor, eli jojon tavoin toimiva kilpi, jota voi heittää ketjun päässä. Kun kyseessä on NES, niin pelin tyyppinä on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, johon tosin tuodaan monipuolisuutta ylhäältä päin kuvatuilla osuuksilla. Mukana on myös kevyttä hahmonkehitystä kokemuksen muodossa, koska hahmon hyökkäyksen voima ja kestopisteet nousevat vihollisia hoitelemalla ja keräämällä niiltä putoavia esineitä. En muista, miten homma meni NESillä, mutta Famicomilla on käytössä yksi elämä, mutta loputon määrä jatkomahdollisuuksia. Hahmon keräämät kokemuspisteet vaan ottavat takapakkia jokaisesta Continuesta. 


Argus no Senshi on myös vähän niinkuin salaa itse asiassa enemmän Metroidia kuin tavallista, lineaarista peliä muistuttava seikkailu. Pelissä on luolia, joissa pylvään päällä istuva huru-ukko (pyhimys?) kertoo kryptisen vihjeen ja sen perusteella sitten pitäisi ymmärtää, mitä ja missä pelaajan tulisi tehdä seuraavaksi. Pelin kartta on suunniteltu siten, että sen alueilla on mahdollista liikkua edestakaisin ja mahdollisia suuntia on yleensä enemmän kuin yksi. Mukana on tietysti myös pomotaisteluita. 


Pelin vaikeustaso on sillä tavalla erikoinen, että se on alussa vaikeampi kuin vähän myöhemmin, jolloin pelaajalla on jo enemmän kestoa ja tehokkaampi hyökkäys. Tämä on niin ikään aika samanlainen ratkaisu Metroidin kanssa. Se, mikä tästä samankaltaisuudesta tekee entistä kiinnostavampaa on se, että molemmat pelit ilmestyivät vuonna 1986, joten Argus ei ole välttämättä ollenkaan kopio Metroidista, vaan Tecmon pelinkehittäjät ovat ehkä saaneet idean tehdä epälineaarinen peli ihan omineen, tai inspiroituneena jostain vielä vanhemmasta pelistä.


Ulkoasu on Tecmolle tyypillisesti hyvää, tässä tapauksessa sanoisin että NESin/Famicomin parempaa keskitasoa. Hahmoissa on omaa luonnetta ja taustat ovat melko yksityiskohtaisia. Myös ylhäältä päin kuvatut osuudet tuovat tervetullutta vaihtelua. Aivan Ninja Gaidenin tasolle ei kuitenkaan päästä.   


Argus no Senshi/Rygar on pätevä toimintaseikkailu, joka ei kuitenkaan ehkä yllä aivan konsolin kirkkaimpaan kärkeen, mutta on kuitenkin oikein hyvä vaihtoehto “B” 8-bittistä toimintaseikkailua kaipaavalle. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...