Niskakarvat Pystyssä

Moi,

Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990.

Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.

Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi. Käytännössä sinisiä symboleja pitää välttää kuin ruttoa, sillä ihmismuoto on kaikin puolin heikompi. Warwolf menee siis niihin 8-bittisiin peleihin, joissa “vältellään paskoja bonuksia”. Samaan sarjaan kuuluu mm. Contra. Ihmissusi osaa joitakin käteviä kikkoja, kuten takaperin voltin, jolla välttää osumat ja käsien terillä voi tarttua sekä seiniin, että kattoon.

Vaikeustaso on armoton. Kentät on suunniteltu niin, että monin paikoin on kuolemaan johtavia monttuja ja piikkejä, eikä niitä aina voi ennustaa kenttien rakenteen vuoksi. Myös vihollisia on paljon ja niitä spawnaa lisää jatkuvalla syötöllä. Mukana on myös Castlevaniasta tuttu knockback aina kun hahmo ottaa osuman, eli monttuun pudotaan usein kesken hypyn tai tason reunalta osuman seurauksena. Jo 2. kenttä tarjoilee äkkikuolemia oikein urakalla. Tämä ei olisi niin ongelma, ellei pelissä olisi rajoitetut continuet, 5 kappaletta. Eipä tosin kenttiäkään ole kuin 5 kappaletta. Käytännössä peli pitää opetella ulkoa, jos meinaa selvitä loppuun saakka.

Ulkoasu on aika näyttävä. Etenkin ensimmäinen muuntautuminen ihmissudeksi tarjoillaan Ninja Gaidenin tyylisen välivideon kanssa ja se on oikeasti tyylikäs. Päähahmo on hyvin animoitu ja mukana on joitain tyylikkäitä vihollisspritejä. Pari pomoa muistuttaa todella paljon X-Men pahiksia. Musiikki on paikoitellen oikein hyvää.

Warwolf on melko pätevä toiminta/tasoloikka, joka olisi huomattavasti parempi peli, jos se olisi hieman pidempi ja vaikeustasoa laskettaisiin reilusti. Nyt ilmeisesti ideana oli kompensoida lyhyttä kestoa turhauttavalla vaikeudella. Harmi, sillä tämä olisi pienillä muutoksilla erittäin hyvä peli, mutta nyt se karkottaa suurimman osan pelaajista ensimmäisen vartin aikana.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia Lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Ruostunut Teräsmies

Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti. Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten? Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta. Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini. #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Malone Plays

Search This Blog