Moi,
Tällä viikolla palaamme huippumodernin PS1:n parista takaisin 80-luvulle ja vieläpä alkupäähän. Vuorossa on Jalecon vuoden 1983 Exerion. Alkuperäisen kolikkopelin levityksestä vastasi Taito. Kuten nimestä ja julkaisuvuodesta voi jo päätellä kyseessä on perinteinen avaruuspyssyttely. Exerion oli aikoinaan pienoinen menestys, jota Game Machine-lehti tituleerasi vuoden menestyneimmäksi pöytämallin kolikkopeliksi. Exerion poiki myös kaksi jatko-osaa.
Koska kyseessä on vanha avaruusräiskintä, mallia Galaga/Galaxian, vain hivenen Space Invadersia modernimpi, niin joku saattaa tässä vaiheessa kysyä mikä tästä tekee kiinnostavan? No, peli valikoitui kahdesta syystä: Ensimmäinen on, että Ghost of Tsushima on vienyt niin paljon pelitunteja, ettei mihinkään laajempaan ja monimutkaisempaan ole liiennyt aikaa. “:D”. Toinen syy on, että tässä tehdään pari ajankohtaan nähden jännää juttua. Exerionissa on nimittäin pseudo-3D scrollausefekti, joka on liikkeessä itseasiassa aika vaikuttavan näköinen. Toinen ominaispiirre on aluksen fysiikka: Sillä nimittäin on paino ja liike-energia. Toisin kun muissa tämän ajan avaruuspyssyttelyissä, joissa alus liikkuu juuri niin paljon ja sinne suuntaan kun ohjainta painaa, niin tässä alus kiihtyy ja jarruttaa ennnekuin vaihtaa suuntaa. Se tuntuu hyvältä, mutta myös nostaa vaikeustasoa, koska väistely ei suju niin pikselintarkasti, vaan pitää osata ennakoida. Muuten mennään melko perinteisellä linjalla. Ammuksia on kahta erilaista, hitaammin ammuttaava, loputon kahden ammuksen tulitus ja vihollisia ampumalla latautuva rajatuilla ammuksilla varustettu yksi jatkuva, automaattinen sarjatuli. Siitä sitten vain räsikimään ja oletettavasti pelastamaan jotain muukalaisten kynsistä.
Kynsistä päästäänkin grafiikkaan. Viholliset ovat melko mielenkiintoisen näköisiä, useat ovat selvästi petolinnun, lentoliskon tai lohikäärmeen oloisia, joka antaa vähän uniikimpaa filistä kuin perus avaruusalukset. Sama seikka, joka teki Space Invadersista unohtumattoman, siinä vihulaiset oli suunniteltu merieläinten ja äyriäisten pohjalta. Mitään kovin tajunnanräjäyttävää ei silti kannata odottaa, paitsi se scollausefekti on minun mielestäni tosi siisti. Tässäkin on muuten Pääsiäissaarten Moai-patsaita, vieläpä kolme vuotta ennen Konamin Gradiusta, mistä ne tunnetaan paremmin.
En tiedä, onko tässä sen kummempaa tavoitetta kuin pisteet, ainakaan itse en yltänyt niin pitkälle, että voisin varmuudella todeta, että mitään lopputekstiä tai onnitteluja ei ole odotettavissa, Exerion ei nimittäin ole mitenkään helppo peli.
Exerion kannattaa tsekata, jos on kiinnostunut todella klassisista kolikkopeleistä, jos ei muuten niin sen paljonpuhutun scrollausefektin ja aluksen liikkeen omintakeisuuden takia. Kyllä minä tästä saan riemua irti vähintään sen pari euroa maksaneen kasetin edestä.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments