Skip to main content

Vanha Kunkku: Pikku-ukkoperjantai #2

 Hei,

Yllätän uudella unboksauksella! Tällä kertaa avataan vertailun vuoksi näkemys alkuperäisestä Monsterikunkku Godzillasta. S.H. MonsterArts Godzilla 1954, siis. Lootan kyljestä löytyy tuttu sarvekas sydänlogo, eli figun toteutuksesta vastaa Bandain Tamashii Nations. Pidän 1954 “Gojiraa” ihan aitona mestariteoksena, joka kuuluu ehdottomasti ihan kaikkien aikojen “parhaat leffat” -listalle.

S.H. Monsterarts on Bandain kaijusarja, joka on läheistä sukua firman supersankareille, S.H. Figuartsille mitä löytyy Ultramanista Marveliin ja Star Warsiin. Bandailla on mittava määrä lisenssejä, joista ammentaa, yhtenä siis Tohon klassinen jättilisko kumppaneineen mm. Monster Hunterin ohella. Kyseessä on sellainen keräilijöille suunnattujen sarjojen keskihintainen edustaja.

Yllättävän painavasta mustavalkoisesta lootasta löytyy niinkään mustavalkoinen Godzilla. Ideana on, että MV-elokuvan hahmo pitää olla harmaasävyillä tässäkin muodossa. Mitään tilpehöörejä mukana ei ole, ei edes atomihenkäys-efektiä. 

Kädessä Godzilla tuntuu jämäkältä ja yllättävän painavalta. Ensimmäisenä katse kohdistuu ihon scrubuiseen tekstuuriin, joka on saatu vastaamaan aidon näköistä erittäin hyvin. Ulkonäössä selvästi panostetaan anatomiaan ja liikkuvuuteen, tämä on selvästi taipuisamman ja “aidomman” eläimen näköinen olemukseltaan, ei niinkään kumipuvn jäljitelmä. Ainoana kumipukuun viittaavana elementtinä sanoisin hieman vanhahtavalta vaikuttavat ja joistain kulmista jopa koomisesti mulkoilevat silmät. Epäilemättä tarkoituksella kuitenkin.  

Nam, ihmisiä..

Niveliä on saatu melko kömpelöltä vaikuttavaan Godzillaan runsaasti. Epäilykseni osoittautuivat oikeaksi, eli tämä liikkuu ja taipuu paljon leffagodzillaa paremmin. Erityismaininnan ansaitsee häntä, josta laskin 16 pallonivelin yhdistettyä yksittäisesti taipuvaa osaa. Myös leukoja voi louskuttaa auki ja kiinni. 

Äh, taas on tarttunut jotain panssarivaunua tassunpohjaan.

Vaikka mustavalkoista leffaa matkitaankin, ei silti olla ilman maalausta. Godzillasta löytyy runsain mitoin harmaasävyjä, jotka on maalattu todella hyvin ja paikoitellen käytetään jopa liukuvia sävyjä, kuten jalkojen kynsissä. En löytänyt jupistavaa tai lipsuntaa.

MonsterArts-Godzilla on hintaansa nähden mainio suoritus. Kyllä tästä näkee, että laatu maksaa, kun vertaa alle puoleen hintaan lähtevään NECAn Godzillaan. Mitään isompaa valituksen aihetta en keksi, ellei sellaiseksi voi laskea tilpehöörien puutetta. Ehkä se henkäysefekti olisi ollut paikallaan. Muuten liikutaan vaarallisen lähellä niin hyvää figuuria, että tekisi mieli hankkia myös ainakin Mechagodzilla ja King Ghidorah…


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan pelihommien muodossa!


-malone



Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...