Skip to main content

Vasen, tiukka oikea, hyppy!

 Hei,

Tällä viikolla lähdetään ajelulle. Vuorossa on Data Eastin vuonna 1986 julkaisema porttaus pelistä, jolla on monta nimeä: Alkuperäinen kolikkopeli oli Burnin’ Rubber vuodelta 1982, länsimaissa NES versio kulkee nimellä Bump ‘n Jump. Tämä Famicomin versio on nimeltään Buggy Popper.

Kuten näin iäkkäästä kolikkopelistä voi arvata, kyseessä on suoraviivainen ylhäältä kuvattu autohurjailu, jossa pienet pirssit huristavat rataa eteenpäin, välillä törmäillen toisiinsa, sekä radan esteisiin. Pelissä on kuitenkin juju, joka tekee siitä keskimääräistä Spy Hunter-kloonia jännemmän: Pirssillä nimittäin voi hypätä ja vieläpä oikein kunnon leiskautuksia, sekä laskeutua vihulaisten päälle kuin Mariossa ikään. Hyppyä pitää käyttää myös radan esteiden välttämiseen. 

Pelin mekaniikka toimii siten että A-napilla hyppää, B-napilla jarruttaa, siinä se. Pirssissä on kuitenkin bensamittari, jota ei saa päästää nolliin, joten matkan varelta on kerättävä kanistereita, muuten nirrin lähdön aiheuttaa esteisiin tai radan laitoihin törmääminen, kerrasta poikki mekaniikalla. Muita autoja voi töniä tieltään tai räjäyttää hyppäämällä päälle. Isoista esteistä, kuten katkenneista silloista tai radan poikki kulkevasta muurista(?!) varoitetaan merkillä vähän etukäteen. Hyppiminen on paras ja hyödyllisin tapa välttää esteet, mutta väärin ajoitettuna voi olla että laskeutuu juuri väärään aikaan eikä enää ehdi reagoida esteeseen, tai missaa liikaa elintärkeitä bensapönttöjä.  

Vaikeustasoa on, kuten kolikkopeliltä saattaa odottaa, reippaasti. Radat on syytä tuntea hyvin, muuten ei menestystä irtoa ehkä paria ekaa lukuunottamatta. Mitenkään mahdoton peli ei kuitenkaan ole ja continue löytyy, joskin epäkäytännöllismmällä kikalla koskaan: Pitää painaa ykkösohjaimen select pohjaan, sitten A+B pohjaan kakkosohjaimseta ja sitten kaksi kertaa starttia. Mikei vaikka vaan select+start ykkösestä ja sillä siisti? Tähän törmää jatkuvasti Famicomilla, ihme akrobatiatemppuja siinä missä NESin vastaavat ovat usein kaksi nappia. Rassaa hermoja aivan suotta, nuo kuitenkin kerrotaan usein vielä manuskassa, joten mitään salatiedettä tai tarkoin varjeltuja salaisuuksia ne eivät ole. 


KirppuPoksauttelijan ulkoasu on ihan jees, ruutu vierii sulavasti ja kontrollit ovat hyvät, mikä onkin elintärkeää tämmöisessä pelissä. Erikoismaininta parille biisille, jotka ovat aivan huippuhyviä rallatuksia. 

Buggy Popper on ehdottomasti parempaa puoliskoa tähän saakka näkemistäni Famicomin autopeleistä. Hyppymekaniikka tekee tästä jännän ja soveliaan jopa puhtaita kilpa-ajoja karsastavalle.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan!


-malonea 





Comments

Anonymous said…
Håhåå, formulakisoihinkin saataisiin uudenlaista jännitystä, jos radan poikki rakennettaisiin MUURI! 8D Mut etiketin kuvasta tulee aavemaisesti mieleen tää Jyväskylän äskettäinen onnettomuus... on ne moposet liian jänniä... D:
Snou
Anonymous said…
Jep, se muuri oli kieltämättä melkonen järkytys.
Mä muuten kuljen sen mopoiluristeyksen ohi harva se päivä, ihme ettei sillä tyylillä ole osunut aikaisemmin. Mäki, jonka päälle ei näe on just risteyksen kohdalla. Bonuksena koulu ja kersoja tien toisella puolella.

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv