Skip to main content

Selätys vai Jännetuppitulehdus

 Moi,

Kesätauko pelien osalta päättyy täten virallisesti Famicomilla, kuten arvata saattoi. Vuorossa on Tecmon vuonna 1989 julkaisema Gekitou Pro Wrestling!! Toukon Densetsu. Täällä länsimaissa ihan vaan Tecmo World Wrestling. 

Wrestlinkiä on siis luvassa. Tässä tapauksessa mennään ilman minkään sortin lisenssiä, joten hahmot ovat keksittyjä, tosin vaikutteita on selvästi otettu oikeista painijoista, joten porukasta löytyvät ainakin Antonio Inoki (Akira Dragon), Tiger Mask (El Tigre) ja Stan Hansen (Boris Chekov). Muskelimiehiä ei ole mahdotonta määrää, mutta ihan riittävästi tämän ajan pelille, 10 kappaletta. Mitään erikoisempaa tarinaa ei löydy, homma menee niin, että kun starttia painaa, valitaan hahmo ja sitten mennään treeniminipelin kautta painimaan. Kun tarpeeksi matseja on voitettu, oletan että paikalle ilmantuu super hyper viimeinen vastustaja.

Mukana on hauskana ideana selostaja, joka kommentoi ottelun tapahtumia ja samalla kertoo, että mikä liike kyseinen solmu tai heitto mahtaa olla nimeltään. Selostajan lärvi ja puhekuplat tosin peittävät noin kolmanneksen koko ruudusta, mutta tässä tapauksessa se ei haittaa, sillä pelissä ei tarvitse muuten näkyä kuin kaksi hahmoa.

Joka hahmolla on kuulemma yli 20 liikettä, mikä on aika huima määrä kun ottaa huomioon, että ohjaimessa on 2 nappia. Tämä johtuu siitä, että mukana on paljon kontekstisidonnaisia juttuja, kuten suunnat, etäisyys toiseen ja niin poispäin. Voitto tapahtuu perinteisesti kuluttamalla vastustajan kestomittari loppuun ja selättämällä. 

Kaikki vaikuttaa varsin hyvältä tähän saakka, vai mitä? Tässä vaiheessa päästään pelin suurimpaan ongelmaan: Jokainen liike suoritetaan nappia ränkkäämällä. Kun ote vastustajasta on kiinni, se pitää vielä suorittaa näpyttämällä nappia suunnan kera, jos ei näpytä tarpeeksi, niin vastustaja voittaa tilanteen ja nakkaa pelaajan mattoon. Tämä johtaa siihen, että varsinkin muutaman matsin jälkeen käsi alkaa väsyä jo niin, että matseja häviää ihan vaan fysiikan pettämisen vuoksi. Pelissä on onneksi kaksi tapaa lievittää tätä ongelmaa: treenaus ja salasana. Treenit ilmestyvät tasaisin väliajoin, riippumatta siitä voittaako matseja vai ei, joten tässä voi “grindata” paremman hahmon. Salasana on myös enemmän kuin tervetullut. Jostain syystä NES-versiossa ei ole salasanaa, ilmeisesti syystä, että pelin on lokalisoinut joku sadisti. 

Ulkoasu on oikein mainio. Hahmoilla on selvästi oma ulkonäkönsä ja ne on animoitu aikaansa nähden hyvin. Liikkeitä on paljon, kuten tuli todettua ja sen lisäksi ratkaisuhetkillä, kun staminamittari on vähissä tietyt liikkeet aktivoivat “zoomatun” animaation, jossa nähdään ikään kuin lähikuvana dramaattinen uusinta. Varsin kekseliäs temppu, joka luo selostajan kanssa yllättävän hyvin immersiota. 

Tecmo World Wrestling on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta tässä on paljon hyvää, kuten liikkeiden määrä ja ulkoasu, sekä selostaja ja hahmon kehitys. Toisaalta napin hakkaukseen perustuva pelattavuus on varsinkin tällä iällä todella kuluttava tapa pelata yhtikäs mitään. Jos liikkeiden suoritustapana olisi vaikka ajoitus ränkkäyksen sijaan, olisi tämä helposti Famicomin paras wrestlinkipeli.      


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...