Skip to main content

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei,

Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen. 

Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper. Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta myöhemmin. 

Missing Link -sarjan viehätykseen kuuluu ehdottomasti pakkaus, joka muistuttaa vanhoja 80-luvun laatikoita. Joka kerta kun tämän paketin näkee, niin ei voi olla ihmettelemättä, miten hyvin sen ulkonäkö on kestänyt aikaa. Ulkoasun lisäksi pakkausmateriaalit ja mukana tulevat tilpehöörit ovat klassisen sarjan mukaiset. Figuuri on muovisen kuoren sijaan pakattu styroksiin, mikä lämmittää mieltä jotenkin erityisen paljon, enkä oikein edes osaa sanoa tarkalleen miksi, kaiketi joku alitajuinen lapsuuden muistikuva. Mukana on myös reippaasti muuta materiaalia: Pakolliset ohjeet, hahmon esittelykortti, sarjan julkaisuja esittelevä lehtinen sekä kaikille vanhat Transformerit muistaville tuikitärkeä punainen pala kalvoa, jolla näkee paketista hahmon ominaisuudet asettamalla se sotkuisen kaavion päälle. Lopputuloksen kruunaa setti tarroja, joilla saadaan aikaan kasarin Transformereiden tyyli. 

Täytyy sanoa, että vaikka omistan erinomaisen Masterpiece Arceen, on tämä Missing Linkin ajoneuvomuoto paras näkemäni versio fututistisesta autosta, joka nähtiin 1986 animaatiossa. Se on juuri oikea mittasuhteiltaan, kulmikkuudeltaan ja muuntautumisen yksinkertaisuus tekee kokonaisuudesa eheän, koska paneelien ja saumojen määrä on pieni. Pinkin, valkoisen ja harmaan yhdistelmä on maalattu virheettömästi ja se miellyttää silmää. Tämä figuuri julkaistiin myös vaihtoehtoisessa prototyypin värityksessä, mutta johonkin täytyy vetää raja suhteellisen arvokkaiden ostosten kanssa ja tyydyin tähän, normaalin väriseen. Vaihtoehtoinen väritys johtui alunperin siitä, että suunnitteluvaiheessa Takaralla ei ollut tiedossa, minkä värinen Arcee tulee lopulta animaatiossa olemaan. 

Muuntautumisesta puheenollen, se on todella simppeli, kuten retrotyylisestä suunnittelusta voi olettaa. Mukana on kuitenkin Takaran suunnittelulle tyypillistä oivaltavuutta, mikä jaksaa ilahduttaa kerta toisensa jälkeen. 

Robottimuoto on täsmälleen prototyypin näköinen. Samalla se tarkoittaa, että Arcee on selvästi kulmikkaampi ja vähemmän orgaanisen näköinen kuin modernit versiot. Tämä vaikuttaa myös jonkin verran liikkuvuuteen, mutta vähemmän kuin luulisi. Samalla on todettava, että hahmon yksinkertaisuus mahdollistaa sen, että tämä on ainoa Arcee, jolla ei ole lainkaan selkäreppua, mihin automuodon kori pitää pakata robottimuodossa. Edes Masterpiece ei välttynyt selkärepulta ja useimmissa ns. “perus julkaisuissa” Arcee kantaa selkeästi käytännössä kokonaista auton koria selässään. 

Arcee on toinen omistamani Missing Link ja tälläkään kertaa sarja ei pettänyt. Nämä figuurit saavuttavat aika lailla täydellisen tasapainon retron ja modernin välimaastossa, olemalla kuitenkin niin uskollisia nimenomaan vanhoille figuureille, että ne eivät kilpaile animaatiohahmoja täydellisesti jäljittelevien ja paljon kookkaampien Masterpiece -figujen kanssa. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...