Moi,
Vuorossa on perinteinen menneen vuoden jälkipuinti ja tulevan vuoden näkymiä kartoittava “super hyper vuoden parhaat” -julkaisu. Mukana on jälleen mitä sattuu kategorioita ja niiden kirkkain kärki vuodelta 2025. Mennään sitten pidemmittä puheitta suoraan asiaan.
Vuoden paras videopeli:
Promise Mascot Agency
Sympaattinen avoimen kartan toimintaseikkailu/managerointipeli oli paitsi vuoden yllättävin julkaisu, mutta myös osui ja upposi omaan makuun täydellisesti. Hieman väsyneen gangsterin ja eksentrisen pikkurillin manageroima maskottien välityspalvelu ja unisen pikkukaupungin mysteeri piti otteessaan alusta loppuun ja pelin erikoinen tunnelma ja huumori oli täydellistä. Lukuisia sympaattisia hahmoja, juuri sopivan kokoinen tutkittava kartta ja yllättävän koskettava käsikirjoitus, joka käsitteli hieman pintaa syvemmältä etenkin aihetta, kuinka toisinaan vaatii paljon rohkeutta olla oma itsensä, eikä vain yrittää täyttää muiden odotuksia. Aivan loistava peli ja suuri positiivinen yllätys.
Paras leffa/sarja
Tänä vuonna ei jäänyt yksikään elokuva mieleen ylitse muiden, mutta sarjapuolelta löytyy jokunen innostava tapaus, joista ensimmäinen on
Ultraman Omega
Uusin Ultraman yllätti positiivsesti sympaattisella ja humoristisella tyylillään. Päähahmojen kemia on loistava ja jaksoissa nähtävä komiikka toimii, ehkä juuri siksi, että pää kolmikkoa ja itse Ultramania on hauska katsella. Sarjan edetessä mukaan tulee myös hieman dramatiikkaa ja panoksia, joten puhdasta slapstick-huumoria ei ole luvassa. Jaksojen aiheet ovat mukavan vaihtelevia ja tätä sarjaa on mukava katsella yksi viikossa -tahdilla, aina uuden jakson ilmestyessä.
Animaatiopuolelta löytyi jokunen maininnan arvoinen suosikki.
Toujima wants to be a Kamen Rider
Keski-ikäisen miehen koko elämän kestänyt Kamen Rider fanitus muuttuu yllättäen todeksi, kun terroristiorganisaatio Shocker paljastuu oikeaksi. Aivan absurdia menoa, joka uppoaa ehkä vain jos ikävuosia ja vanhojen Kamen Rider -sarjojen tuntemusta on tarpeeksi. Suuria tunteita riittää.
Meet me at the Ballpark
Hyvän mielen slice of life -anime seuraa baseball stadionilla olutta myyvän nuoren naisen edesottamuksia ja samalla tavataan stadikalla työtä tekeviä henkilöitä sekä faneja. Omalaatuinen urheilusarja, joka keskittyy hyvin vähän itse lajiin ja pelaajiin.
City the Animation
Kyoto Animationin animaatio sovittaa Keiichi Arawin City -mangan animaatioksi lähes yksi yhteen. Cityn lukeneena ja siitä kovasti pitävänä tämän katsoi mielellään. Sarja seuraa City -nimisen kaupungin asukkaita eri tilanteissa, keskittyen parikymppisten ystävysten kolmikkoon. Huumori on hyvin Arawin tyylistä ja Nichijousta pitävät tykkäävät varmasti tästäkin, vaikka mukana on vähän enemmän jatkumoa ja juonenkuljetusta. Olen aina ajatellut niin, että Nichijoun hahmot voisivat asua Cityn kaupungissa.
Vuoden uudet sarjikset
Tower Dungeon
Tsutomu Nihein uusi sarja on vaihteeksi scifin sijasta fantasiaa. Juonen alkutilanne on perinteinen, eli demonikuningas/necromancer on kaapannut kuningaskunnan prinsessan ja telkeytynyt valtavaan, fysiikan lakeja uhmaavaan torniin. Pelastusoperaatio on kuninkaallisen kaartin heiniä, paitsi mukaan värvätään myös läheisten kylien vapaaehtoisia. Sarjan päähenkilö on nimenomaan tällainen landepaukku, joka joutuu keskelle maagisia ansoja ja hirviöitä, sekä poliittista juonittelua. Aivan loistava piirrostyyli ja omaperäisiä maisemia sekä olentoja. Jos Dark Soulsin estetiikka uppoaa, niin vahva suositus.
Absolute Batman
DC:n uusi Absolute-sarja on ainakin Batmanin perusteella melko virkistävä piristysruiske vähän paikoillaan junnaavien jenkkisarjisten joukossa. Rohkean erilainen duunari Batman on melko eri tyylinen hahmo ja piirrostyyli on menevää, sekä melko vahvasti uutta aaltoa, vaikka tunnelma pysyykin Frank Milleriä muistuttavana yrmyilynä. Olen näkevinäni piirrostyylissä myös manga vivahdetta. Sarjaa kirjoittaa tunnettu Bat-kirjoittaja Scott Snyder ja piirtää Nick Dragotta.
Vuoden pettymys
Tänä vuonna pettymys ei mene millekään yksittäiselle tuotteelle tai yritykselle, vaan ylipäänsä omalle saamattomuudelle uusien pelien suhteen. Todella vähän tuli pelattua uusia pelejä, johtuen ehkä ajan puutteesta, mihin vaikutti moni seikka, mutta suurimpana vaikuttajana on kuitenkin nykypelien pitkä kesto. Yritän parantaa vuonna 2026. Retropelejä on edelleen helppo pelata, koska niistä saa jotain irti lyhyessäkin ajassa.
Blogi saavutti vuonna 2025 myös 50,000 lukukertaa. Siitä vielä lämmin kiitos kaikille, jotka ovat näitä juttuja lukeneet. Ei uskoisi, että liikkeelle lähtee jo 8. vuosi. Tavoitteena on jatkaa viime aikoina vakiintuneella tyylillä, eli 3-4 blogia kuukaudessa tahdilla, ellei joskus tule esteitä tai erityistä tapausta, joka inspiroi kirjoittamaan ekstraa.
Kiitos kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments