Modernisoitua nostalgiaa

Parin viikon takainen Transformers - unboksaus inspiroi tämänkertaista blogausta, tutustuin nimittäin vähän tarkemmin hyllystä löytyvään pelitarjontaan ja pelasin uusiksi paria peliä, tällä kertaa hieman enemmän ajatuksen kanssa. Katsauksessa on vuoden 2012 Transformers: Fall of Cybertron PS3:lle.

Transformersia ei pitkästä ja menestyksekkäästä tuotteistamisen historiasta huolimatta ole varsinaisesti siunattu roppakaupalla hyviä videopelejä. Niitä kyllä löytyy, mutta vähemmän kuin luulisi ja niistäkin suurin osa menee osastolle “perinteiset lisenssituraukset”. Joitain helmiä kuitenkin on, kuten Platinum Gamesin mainio ja nostalginen toimintamätke Transformers Devastation ja PS2:n Transformers Armadaan perustuva, oman aikansa mittapuulla erittäin monipuolinen 3rd person räiskintä. Fall of Cybertron (tästä lähdin FoC, en ala naputtamaan koko nimeä jatkuvalla syötöllä) menee genreltään tavanomaiseen kolmannen persoonan toimintaräiskintään, mutta vuosien takainen muistikuvani ekalta ja ainoalta läpipeluukerralta oli, että mukaan mahtui paljon muutakin.

Pelin asetelma sijoittuu päälle 4 miljoonan vuoden päähän Cybertron-planeetalle, joka vetelee viimeisiään Autobotien ja Decepticonien vuosituhansia jatkuneen sodan seurauksena. Optimus Prime valmistelee valtavan avaruusaluksen, Arkin, laukaisua, tarkoituksenaan evakuoida seuraajansa kuolevalta planeetalta. Megatron on valmis vaikka menemään koko Decepticon -armeijoineen planeetan mukana, jos niikseen tulee, tappio tai antautuminen eivät kuulu herran sanavarastoon. Tämä on siis prequel, jossa ikäänkuin kerrotaan modernilla näkökulmalla, mitä tapahtui juuri ennen Arkin putoamista Maahan 4 miljoonaa vuotta sitten, josta alkuperäinen Generation 1 Transformers alkaa. Alkuperäisessä piirrossarjassa alkuperä käsiteltiin, mutta vain pintapuolisesti hyvin lyhyessä pätkässä. FoC itsessäänkin on käsittääkseni jatko-osa, joka vie päätökseen tarinan, joka alkoi 2010 War of Cybertronissa.(En ole pelannut)

Nyt, kun historialuento on saatu jälleen pidettyä, niin mites sitten tämä FoC? Jos asia ei ole tullut aiemmin puheeksi, tai selväksi, niin meikäläinen tykkää nimenomaan siitä vanhasta 80-luvun Transformersista ja nämä uudet Michael Bay Formersit otan lähes henkilökohtaisena loukkauksena. FoC menee ulkonäöltään ja tyyliltään sellaiseen välimaastoon, jossa hahmodesignit säilyttävät riittävästi tuttuja elementtejä, että hahmot ja niiden ominaispiirteet erottuvat ja ovat tunnistettavia, mutta ne viedään enemmän nykyisen CGI-Hollywoodin suuntaan. Tämä lähinnä tarkoittaa, että niihin lisätään semmoisia “valokiekkoja” ja ledejä ja selittämättömästä syystä koko ajan liikkuvia osia. Parhaat modernisoinnit ovat hahmoilla, joilla ei koskaan ollutkaan mitään todellisuuteen perustuvaa ajoneuvomuotoa, vaan ne olivat “avaruusvehkeitä” alunperinkin, kuten Jetfire tai Metroplex. Kehnoimmat puolestaan Autobotit (Optimus, Bumblebee, Jazz, Cliffjumper) joilla oli ikoninen ajoneuvomuoto. Näille hahmoille oli tarjolla lähinnä isoja, valaistuja töjöjä ja rieskoja kroppaan. Ymmärrettävästi Optimus ei voi olla Scania ja Jazz Porsche 911, koska kukaan ei ole vielä käynyt maapallolla, eikä näitä autojakaan ole vielä miljooniin vuosiin. Decepticonien kanssa oli vähemmän jupinaa. Silti, kaikki designit ovat vähintään välttäviä ja Bayformersin ripuliroiskeista ollaan vielä kaukana. Isona plussana alkuperäinen ääni, Peter Cullen on edelleen Optimus Prime.

Muuten grafiikka on PS3 -mittapuulla ehkä ylempää keskitasoa. Ympäristöt ovat melko laajoja ja yksityiskohtaisia, mutta sahalaitoja ja epätarkkoja tekstuurisuttuja näkyy jopa meikäläisen minkälaista pikseliä vaa sietäviin silmiin vähän liian kanssa ja paikoin esiintyy yleistä tahmeutta. PC -versio näyttää varmasti reippaasti paremmalta. Peli otti ja kaatuikin pariin otteeseen, jumittaen koko konsolin. Onneksi checkpointteja on reippaasti. Hahmomallit, etenkin pelaajan, ovat ihan laadukkaat, mikä on hyvä, koska robottien selkiä tai pakoputkia katsellaan koko pelin ajan. Muuten pelaaminen on perus 3rd person räiskintää. On eri aseita, jotka muistuttavat lähinnä futuristista versiota kaikkien militääriräiskintöjen arsenaalista: On haulikkoa, konekivääriä, snipua jne. Onneksi mukaan mahtuu muutama mielikuvituksellisempi härpäkekin, kuten vaikka Vortex Cannon, joka avaa pienen mustan aukon ja imee ympäristön tyypit sisäänsä. Pyssyjä ja vehkeitä voi päivittää rahalla kauppakonsoleilla, joita löytyy pitkin pitäjiä.

Pelin ehdoton vahvuus on monipuolinen kampanja, jota pelataan vuoron perään molempien osapuolten vinkkelistä ja eri hahmoilla. Autoboteilla Bumblebeella, Optimuksella, Cliffjumperilla, Jazzilla, Grimlockilla ja Jetfirella. Decepticoneilla tarjolla on Megatron, Starscream, Vortex, Swindle, Soundwave ja highlightsina Combaticonien combiner-muoto, Bruticus. Useimmlle hahmoille on annettu pyssyjen lisäksi joku gimmick, jolla tuodaan monipuolisuutta peliin ja tehtäviin, esim. Autobotien special ops -tiimillä hyödynnetään Cliffjumperin kykyä muuttua näkymättömäksi hiiviskelyosuuksissa ja Jazzilla on grappling hook -jolla liikutaan erittäin kevyissä puzzleissa. Decepticoneilla oli parikin lentelykohtaa Vortexilla (helikopteri) ja Starscreamilla (suihkari). Grimlockilla oli hauskasti puhtaasti melee -pohjainen gameplay, jossa mesotaan miekalla jan kilvellä ja ainoa projektiili on käsin viskotut esineet ja viholliset. Grimlockin muuntautuminen dinosaurusmuotoon oli myös ikäänkuin “mittarin” takana, jossa kerätään kiukkua ja sitten pääsee käyttämään käytännössä haavoittumatonta Tyrannosaurusmuotoa. 

Tarina on 80-luvun leluihin perustuvan lisinssipelin mittapuulla varsin hyvä, joskin perinteinen. Tosin, se ei olisi enää Transformers ilman Bumblebeen rohkeaa uhrautuvaisuutta ja Starcreamin selkäänpuukotuksia. Kenellekään ei tule suurempia yllätyksiä kuinka tarina päättyy, jos tuntee yhtään alkuperäistä. Siitä huolimatta mukaan mahtuu hyviä huippukohtia ja muutama erittäin näyttävä välianimaatio, mm. kun Metroplex herää. Tämä menee aika korkealle henkilökohtaisella “sykähdyttävimmät pelianimaatiot” -listalla. Kampanja on myös melko pitkä, joten pelattavaa riittää takuulla tarpeeksi. Yhtään pidempi vääntö olisi jo varmaan muuttunut puuduttuvaksi, joten ymmärsivät lopettaa ajoissa. Tässä oli kai myös ihan toimiva moninpeli kustomoitavine hahmoineen. No, se on menneen talven lumia.

Fall of Cybertron on menevä ja yllättävän monipuolinen kolmannen persoonan toimintaräiskintä, joka olisi tyystin unohdettava keskinkertaisuus ilman Transformers -hahmoja. Transformersien fanille pelkästään runsas hahmokavalkadi nostaa pelin heittämällä pari pykälää korkeammalle ja lopputuloksena on ehkä toiseksi tai kolmanneksi paras Transformers videopeli. Devastation on edelleen kirkkaasti kärjessä. Transformers pelit ylipäänsä ovat taas jonkin sortin limbossa, vähän niinkuin Star Wars, koska P-Amerikassa oikeudet omistava Hasbro ei ole käsittääkseni antanut lisenssiä kenellekään sen jälkeen kun sopimus Activisionin kanssa umpeutui parisen vuotta sitten. Tämän pelinkin tehnyt High Moon studios on varmaan taas vääntämässä Call of Dutyn karttoja tai jotain. Joku päivä sitä soisi näkevänsä modernin, nykyajan tekniikalla toteutetun kunnollisen Transformers open world -pelin hemmetinmoisella määrällä pelattavia hahmoja. Kyllä kelpaisi. Niin, mieluiten alkuperäiseen sarjaan sijoittuva, kiitos.

Siinä oli vaihteeksi hieman uudempaa peliä. Kiitoksia kaikille lukijoille, Transform and roll out!

-malone