Skip to main content

Taidetta Koteihin

Moi,

Tehdäään taas vaihteeksi unboksaus. Tämänkertainen aihe on hieman tavallisuudesta poikkeava, koska luvassa ei ole minkään sortin robotteja. Vuorossa on Figman Table Museum sarjan figuuri nimeltään “Otani Oniji III as Yakko Edobei”. Että mikä? Tämä on siis figu, joka on tehty 1700-luvulla vaikuttaneen taiteilijanimeä “Sharaku” käyttäneen ukio-e puupiirrospiirtäjän teoksesta. Jep, ei ihan tavanomaisin aihe. 



Figman Table Museum on sarja, jossa tehdään figuuri jostain kuuluisasta teoksesta. Sieltä löytyy Daavidia, Da Vincin se ihmispiirros ja sen semmoista kuuluisaa patsasta tai maalausta. Tämä on siis Sharakun piirros, joka ei esitä varsinaisesti samuraita, kuten voisi luulla, vaan se esittää kabuki-näyttelijä Otani Oniji III:a, joka esittää samuraipalvelijaa nimeltä Edobei. Tämä on siis tuon ajan poptaidetta, hyvin samanlaista kuin vaikka Andy Warholin hommat aika paljon myöhemmin. “Yakko” meinaa tietyntyyppistä samuraipalvelijaa, joilla oli usein varsin huono maine, koska usein aaatelisherrat pitivät tämmöisiä tyyppejä ikäänkuin hieman epävirallisina troubleshoottereina, jotka hoitivat likaisia hommia pomonsa puolesta. Läheltä liippaava termi näille herroille oli myös “kabukimono”, eli vapaasti käännettynä “kummat tyypit”. Yakko ja kabukimono saattoi jossain vaiheessa tarkoittaa samaa, toisinaan taas ei, tarkka lokerointi on hankalaa ja asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea vaikka wikipedia-artikkelit aiheesta.


Mutta mites se figuuri? Ensimmäisenä silmään osuu lähes tuplaten normifigmaa isompi loota. Tämä johtuu siitä, että mukana tulee kokonaan toinen yläkroppa käsivarsineen ja päineen. Ideana on, että toine on tarkka jäljitelmä piirroksesta ja toinen ihan toimiva figuuri. Maalauksen tietynlainen asento ei oikein ole toteutettavissa, jos aikoo tehdä fguurin joka taittuu kuten muut, normaalit figut ja pääkin on suhteessa isompi. Piirroksessa Edobei on ilmeisesti menossa uhkailemaan/kourimaan jotain uhria, tai näin ainakin tulkinta näytelmän kohtauksesta, jota tämä esittää menee. 


Mukana on myös satsi vaihtokäsiä, miekat, standi sekä taustapahvi esillepanoa varten, joka jäljittelee piirrosta, signeerauksineen kaikkineen. Figuurin tyyli ja maalaus on epätavanomainen, koska sen on tarkoitus näyttää piirrokselta, eikä oikealta ihmiseltä ja tässä on onnistuttu mainiosti, lopputulos on mielenkiintoisen surrealistinen. Niveliä löytyy vakiofigman verran, mikä on vähintään riittävästi kaikkiin tarpeellisiin asentoihin. Arvostan myös historiallisesti tarkkaa asustetta, vaikka piirroksessa ei näykään kuin yläkroppa. Vyötärölle sidottu kimono ja vanhan ajan narukalsarit etulapulla ja paljaana vilkkuvilla kankuilla oli täysin validi asustus lämpimällä kesäkelillä. Hahmon ilme ja habitus on täydellisen sopiva happaman ja koppavan välimuoto, varsinkin sopivalla posella korostettuna.


En keksi tästä mitään jupinan aiheita, kaikki on niinkuin pitääkin. Aihe ja hahmo ovat kyllä melko erikoiset, eikä varmasti ihan joka tyypin makuun, mutta meikäläiselle erittäin positiivinen yllätys, enkä pistäisi pahitteeksi vaikka tekevät tämän tyylistä tarjontaa enemmänkin. Olen muuten hankkinut tämän figun jo kauan sitten, viime vuoden puolella, mutta silloin ei avautunut hyvää tilaisuutta käsitellä aihetta. Halusin kuitenkin ehdottomasti antaa tälle spotlightin, on nimittäin sen verran omaperäinen ja varmasti melko tuntematon tapaus.

Siinä kaikki tällä kertaa, kiitoksia lukijoille! Palaan taas pian asiaan.
-malone

 

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun