Skip to main content

Kakkademoni seikkailee

Hei,
Vuorossa on taas Famicomia, mutta tällä kertaa pelinä on lisenssipeli erikoisemmasta päästä: Vuoden 1986 Sonyn julkaisema Seikima 2, tai “tsu”. Voin kuvitella että kansikuva herättää useammankin kuin yhden kysymyksen. 


Kyllä vain, ensimmäisenä mieleen tuleva “Japanin KISS” pitää yllättävän lähelle paikkansa. Tämä peli pohjautuu 1982 perustettuun hevibändiin, Seikima 2:een. Kuten jäbien habituksesta voi päätellä, ollaan lähellä KISS/WASP-osastoa Visual Kei-mausteella. Wikipelia tietää seuraavaa: 

“According to the band, Seikima-II is a group of Akuma (悪魔, "demons") from the futuristic hyper-evolved dimension Makai (魔界, "demon world") that preach a religion called Akumakyō (悪魔教) in order to propagate Satan through the use of heavy metal music. Each member is a demon of a different hierarchical class, with His Excellency Demon Kakka being leader of the Akuma and His Majesty Damian Hamada being the "Crown Prince of Hell". In accordance to the prophecy and after completing their world conquest, the band disbanded at the end of the century on December 31, 1999 at 23:59:59.”


“However, the band has had several limited reunions since their disbandment. One in 2005 to celebrate the 20th anniversary of their debut and another in 2010 celebrating their 25th anniversary, the latter including their first ever world tour. In 2011, an encore of their world tour was held and the band hosted two charity concerts that included several different artists in response to the Tōhoku earthquake and tsunami. They performed a two leg 30th anniversary tour from September 2015 into February 2016, and will perform a 35th anniversary tour in 2020.”


 Vaikka kyseessä on täällä pitkälti tuntematon suuruus, Seikima 2 on kotimaassaan legenda-statuksen porukka ja myytyjä levyjäkin päälle 10 miljoonaa. Mutta hetkinen! Demon Kakka? Jep, dändin laulajan ja pääjehun nimi on “Kakka” :’D


Miten hevibändistä tehdään peli Famicomille? No, tietenkin tekemällä toimintatasoloikka. Ideana on, että Kakka pelastaa bändikamunsa ja lopuksi päihittää Zeuksen. Kamuja on vangittuna yksi per maailma, jotka koostuvat kahdeksasta ruudusta, joista kaikkiin johtaa useampi ovi. Ovet aukeavat kun kaikki ruudun esineet on kerätty. A-nappi hyppää, B-nappi ampuu. Joka ruudussa on myös kauppa, josta voi ostaa rahalla parannuspulloja, tehokkaamman aseen tai kitaran tahi rummut. Soittimia tarvitaan pelin “good endingin” saavuttamiseen, sillä kamuille pitää viedä skebat ja rummut. Pelissä on myös koko ajan alaspäin laskeva elämämittari, jota palautetaan pulloilla, life on siis myös aika. Tämä meinaa sitä, että sokkelossa ei ole varaa tötöillä liikaa, eikä myöskään osumia vihollisista saisi ottaa kovin paljon. Peli kuitenkaan ole mitenkään tolkuttoman vaikea ja kun kartta on opeteltu, ei homma ole enää mikään hankala juttu. Erikoisin piirre on hyppt, jossa ristiohjaimen suunta määrää loikan lentoradan pelkän napinpainalluksen pituuden lisäksi. Jos ohjaat sivulle, on hyppy aina enemmän pituutta kun korkeutta ja ylös painamalla päinvastoin. Tämä vaatii hieman totuttelua, muuten mennään hyvin perinteisellä kaavalla. 


Grafiikka on tunnelmaan sopivaa ja Famicomin perustasoa. Taustoihin olisi ehkä kaivannut muutakin kuin mustaa screenia. Musaluuppi on menevä, mutta se on kirjaimellisesti luuppi, joka jauhaa taukoamatta alusta loppuun. Muutama biisi lisää olisi todella tervetullutta vaihtelua. Lisäksi se biisi ei kuulemma ole edes bändin musaa, mikä hemmetin järki siinä on?


Seikima 2 on hauka kuriositeetti ja perustason loikka Famicomille, joka jää mieleen nimenomaan lisenssin vuoksi. Parempia on tullut pelattua, mutta niin on huonompiakin. Jos ei muuta niin kyllä tämä herätti mielenkiinnon bändiin sen verran, että jokunen biisi meni youtube-soittolistalle kuunteluun.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja Hänen Korkeutensa Demoni Kakkan siunausta. Palaan taas pian asiaan.

-malone 

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv