Skip to main content

Yksi tötterö, kiitos!

Se olisi taas pitkästä aikaa unboksuata tarjolla. Tällä kertaa vuorossa on Organic-nimisen valmistajan ⅙ figuuri Bouya Harumichi Crows & Worst-mangoista. Kyseessä ei ole mikään tuore tapaus, vaan vuodelta 2007. 

Tämä lienee sellainen tapaus, että on syytä esitellä vähän tarkemmin. Crows on Hiroshi Takahashin 1990-1998 tekemä lukioraggareiden valtataistelumanga ja sen jatko-osa Worst (2002-2013) kertoo samoista tapahtumista. Sarja oli varsin suosittu, jopa yli 30 miljoonan myydyn pokkarin verran, vaan eipä ole täällä paljon näkynyt. Nimi tulee siitä, että pahamaineisen Suzuranin poikakoulun koulupuku on musta, joten oppilaiden lempinimi on Crows. Käytännössä kukaan ei oikein opiskele ja käytännössä kaikki kuuluvat johonkin jengiin, joiden pomot vääntävät siitä, kuka on koulun kovin kundi. Sitten tapahtuu klassinen käänne, eli  puskista saapuu toiselle luokalle vaihto-oppilas Bouya Harumichi, joka ei vain ole ulkopuolinen, vaan ihan käsittämättömän kova tappelija. Heebo on tosin myös vähän hömelö ja vastuuntunnoton, mutta siitä huolimatta olemassa oleva voimatasapaino porukoiden välillä heittää häränpyllyä välittömästi. Mukana on myös prätkäjengi, ihan oikeita gangstereita ja sen sellaista asiaan kuuluvaa. 

Sarjasta on tehty myös kolme leffaa: Kaksi ekaa, Crows Zero ja Zero 2 (2007 & 2008) ovat Takashi Miiken ohjaamia ja prequeleita. Crows Explode (2014) on jonkun tuntemattomamman suuruuden, Toshiaki Toyodan tekemä. Ne ovat vähän vielä överimpiä ja tyylitellympiä kun alkuperäinen sarjis. Sarjiksessa oli sentään vielä opettajia ja tyypit istuivat tunneilla, Zerossa koulu oli kun Aleppon keskustasta. Olen nähnyt ekan leffan, se oli ihan jees, mutta ei nyt mikään mestariteos.

Että sillä lailla, nyt on aika avata lootaa. Löysin tämän japanin amazonista avaamattomana, joten tämä on aito unboksaus, vaikka kyseessä onkin 13 vuotta vanha figuuri. Boksi on tyylikäs, jossa takaikkunassa artwörkkiä ja sivussa nimi kullanvärisillä kanjeilla. Hauskasti “Bouya” meinaa käännettynä about “poekaa”. 



Mukana on pari tilpehööriä, lompsa ja avainketju, sekä bostoni kouraan. Kuitenkin suurin huomio tässä kiinnittyy maalaukseen, joka on mainio ja erityisen vaikuttava kun ottaa huomioon, että tämä on 13 vuotta vanha ja kehitys on varmasti kehittynyt paljon tässä välillä. Etenkin sukajan-verkkatakki on saatu jotenkin hämmästyttävän aidon materiaalin väriseksi ja samalla lailla kiiltäväksi. Aurinkolasien linssit ovat läpinäkyvät ja ihon & pompadour-tötterön kontrastit näyttävät käsin maalatuilta, pikemminkin kun jostain liukuhihnalta tulleelta. En osaa sanoa tämän painosmääristä sun muista, joten vaikea sanoa, miten ne on tehty. Pikanttina yksityiskohtana käden rystyset ovat vähän verestävät. 

Koska tässä katsellaan monopose-figua, niin nivellyksia sun muita ei ole tarjolla. Asento on kuitenkin justiinsa sopivan välinpitämättömän löysä, vähän toispuoleisesti nojaava.

Äärimmäisen niche figuuri nykyään äärimmäisen niche aiheesta, tarjontaa ei varsinaisesti ole yllin kyllin, mutta onneksi ei tarvinnut pettyä. Iän huomioon ottaen aivan ensiluokkainen esitys.

Siinä kaikki tällä kertaa, kiitoksia kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan!

-malone


Comments

Malone said…
Jep, jopa vähän yllätyin, että näytti jopa paremmalta kun kuvissa.

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv