Skip to main content

Tohtorin vastaanotolla

Moi,
Tällä kertaa vuorossa ajakohtainen aihe. Vuorossa on Famicomin vuoden 1990 julkaisu Dr. Mario. Jep, jostain syystä ajauduin pelaamaan tätä juuri nyt. Dr. Marion tuottajana toimi Gunpei Yokoi, siis sama herra joka suunnitteli mm. Game Boyn ja kehitti ensimmäisen ristiohjaimen Game & Watch-peleihin. 


Tohtori Mario lienee yksi tunnetuimmista tässä blogissa käsitellyistä peleistä, ainakin minulla on käsitys että tämä on Nintendon eniten fiilistelty puzzlepeli heti Tetriksen jälkeen. Minulla ei valitettavasti tätä koskaan ollut, enkä muista pelanneeni edes missään kyläilemässä. No, nyt tilanne on korjattu, kiitos edullisten Famicom-kasettien. 



Peli on pohjimmiltaan simppeli puzzlepeli, jossa Tohtori Mario (siinä muuten herra joka ehtii moneen junaan, Mariolla on tässä vaiheessa varmaan enemmän jobeja kun Aku Ankalla) viskelee erivärisiä kaksiosaisia pilleritä purkkiin, jossa on viruksia. Kun riviin osuu neljä samanväristä pillerinpuolikasta, sekä samanvärinen virus ja pillerit katoavat. Pointtina on siis hävittää kaikki virukset. Napeilla pilleriä voi pyörittää sopivaan asentoon. Kuten Tetriksessä, ajan myötä vauhti kasvaa ja viruksia tulee enemmän, joten aluksi helpohko vaikeustaso tiukkenee loppua kohden. Tosin ihan Tetriksen 9-tason älyttömyyksiin ei mennä.



Se, mikä Dr. Mariosta tekee erityisen kiinnostavan verrattuna useimpiin muihin puzzleihin on, että monesti pillereissä on kaksi eriväristä puoliskoa, joista toinen sopii tilanteeseen ja toinen ei. Tässä pitää ikäänkuin pystyä katsomaan niitä palikoita vähän eri tavalla kun yleensä ja ennakoimaan, mihin se toinen puolisko päätyy vähän ajan kuluttua. Pelissä siis ei kasata siistejä rivejä, vaan nimenomaan kastaan semmoisia kummia epäsymmetrisiä viritelmiä.




Dr. Marion ulkoasu on simppeli, mutta toimiva ja miellyttävän värikäs. Musavaihtoehtoja on kaksi, joista molemmat jäävät takuulla piippailemaan mieleen päiväkausiksi. Hauskana yksityiskohtana on vasemman laidan mikroskoopin linssi, jossa ne virukset irvistelevät.



Onnistuin jauhamaan pelin jopa loppuscreeniin saakka, joten ihan mahdottoman hankala tämä peli ei ole. Mutta ei se ole puzzelpelin tavoite, vaan tätä pelataan rentoutumismielessä. Tällä osa-alueella luvassa on juuri sitä, mitä Tohtori määräsikin, Dr. Mario on huippuluokan simppeli puzzlepeli ja ymmärrän varsin hyvin, miksi jotkut jopa pitävät tätä parempana kuin Tetristä.

Siinä kaikki tällä kertaa. Blogeja on luvassa joka viikko tämänhetkisestä hankalasta tilanteesta huolimatta. Tsemppiä kaikille!    

-malone

Comments

Anonymous said…
Nillinnillin, tuo on suurennuslasi, eikä sillä voi nähdä virusta! Nillinnillin 2, mitä viruksiin tehoavaa nuo kapselit muka sisältävät? Onko Dr. Mariolla ratkaisu koronakriisiin???

Fun fact, mulla oli tää jonakin vuonna tarjolla Vuoden Peliksi (termillä oli tuolloin hyvin erilainen merkitys kuin nykyään) - mutta kauhistuin ajatusta, että pelissä ei olisi lainkaan "maailmaa" vaan ruutu näyttäisi koko ajan tuolta. Jostain syystä vanhempani oisivat halunneet tän, ja jäivät sittemmin todella koukkuun tietokoneen Tetrikseen :D Lisäksi muistan epäilleeni juuri tuota Marion moniosaamista, ts. miten se voi olla lääkäri jos se on putkimies, kyseessä jokin vale-Mario --> ei jatkoon. Itse asiassa tähän päivään mennessä en oo tainnu edes kokeilla peliä :o

Kiitti blogista!

Snou
Malone said…
Vähän jo odottelin, että tästä aiheesta saattaa irrota kommentteja. :D On varmaan syytä olettaa, että Sienivaltakunnassa virukset on isompia (ja lääkärin tutkinto helpompi saada) koska ei suinkaan Mario nyt valelääkäriksi... 🤔
Anonymous said…
Nyt kun asiasta mainitsit, ni "Sienivaltakunta" ei kuulosta erityisen houkuttelevalta paikalta etenkään hoitoalan työntekijälle... Toivotaan myös että Dr. Mario muistaa pestä kädet edes putkikenttien jälkeen! :D
S

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv