Skip to main content

Ystävällinen Kulmakunnan Konsolipelaaja

 Moi,

Tällä kertaa vuorossa on vähän vaihtelua uudemman pelin merkeissä. Katsastetaan, miltä Sonyn 2018 julkaisema Spider-Man näyttää PS4:lla.

Jo vain, kaikille tuttu trikoissa New Yorkin talojen seinillä kiipeilevä supersankari tuskin esittelyjä kaipaa. Pelin on kehittänyt Insomniac Games, joka on tuttu mm. Spyrosta ja Ratchet & Clankista. Tällä kertaa tyylinä on trendikäs avoimen maailman toimintaseikkailu, jonka näyttämönä toimii Manhattanin saari. Tarina on menevää supersankarointia, jossa tavataan kavalkadi Hämähäkkimiehen vihulaisia ja välillä piipahdetaan Peter Parkerina siviilihomissa sekä Mary Janena reportterin touhuissa. Juoni on ihan laatukamaa ja tuntuu säilyttävän hyvin lähdemateriaalin tunnelman. Tämä ei onneksi ole sidottu mihinkään elokuvaan, vaan ottaa enemmän vaikutteita sarjiksista.

Pelityyli on hyvin samankaltainen kuin männä vuosien Batman Arkham-peleissä ripauksella Assassin's Creedia kaupungin tutkimisen osalta. Onneksi kumpaakaan ei matkita liian orjallisesti, vaan hieman omaakin löytyy, joskaan ei mitenkään uraauurtavalla tavalla. Tärkein Hämiksen elementti, eli liikkuminen ja seitillä flengailu on toteutettu hyvin ja New Yorkin rakennusten välissä ja katoilla loikkiminen on hauskaa sekä sopiva yhdistelmä pientä ajoitusta ja automatiikkaa. Myös tonttia löytyy mukavasti, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Tuttuja paikkoja ja rakennuksia on ripoteltu sopivasti mukaan bongattavaksi ja ylipäänsä pelissä on reipas ripaus kaikkea pientä kerättävää ja pääsiäismunaa Marvel-fanien ihasteltavaksi.

Tappelu on pidemmälle vietyä Arkhamia lähes identtisellä rungolla. Kaikki on kuitenkin hieman sulavampaa ja monipuolisempaa, mikä on jo vähän vaatimuskin, koska tässä on kuitenkin vierähtänyt jo kymmenisen vuotta. Pientä hiippailua ja konnien piilosta seitittämistäkin on mukana. Lisäksi lennokas Arkham-tyylinen liikeiden ketjutus ja loikinta tuntuu Hämähäkkimiehelle paljon luontevammalta kun Batmanille.

Ulkoasu on ainakin meikäläisen silmään mainio. Kaupunki on uskottava ja riittävän yksityiskohtainen ohikulkijoineen ja katoille olevine vesisäiliöineen. Ne puiset pömpelit ovat Marvelin New Yorkin ehkä tärkein yksittäinen elementti, joka tekee paikasta juuri sen “Marvelin New Yorkin”. Hamodesign on hyvää ja yhdistää ikäänkuin realistisen ja hieman piirrosmaisen lookin sopivasti. 

Peli ei myöskään onneksi ole nykyajan monien avoimen maailman pelien tapaan ikuisuusprojekti, vaan vaikuttaa yllättävänkin kompaktilta tarinansa osalta. Pidän tätä plussana.

Sonyn Hämähäkkimies on onnistunut moderni toimintaseikkailu, jota en nyt ehkä nostaisi ainakaan tällä hetkellä kun tarinasta on takana noin kaksi kolmasosaa tallennuksen mukaan aivan modernin klassikon statukseen, mutta hyvä peli tämä kuitenkin on ja ennen kaikkea hauska pelata. Aivan huippuhehkutukseen pitäisi tehdä vähän enemmän omaa tai jotain uutta ja ihmeellistä. Nyt ollaan vasta tasolla “hämmästyttävä”.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv