Skip to main content

Palloniveliä

Itsenäisyyspäivän kunniaksi unboksausta, joka on Japanilaisen julkaisijan ja suunnittelijan Kiinassa valmistama Korealais-Amerikkalaisen piirtäjän Englantilais-Japanilainen hahmo. :D

Tällä kertaa paketista löytyi Amazing Yamaguchi Revoltech Psylocke, joka julkaistiin viime viikon perjantaina. Mulla oli ennakkovaraus tästä ja Japanian posti oli taas kerran tehokas, joten sain figun jo heti alkuviikosta. Tämä on osa Revoltechien päässuunnittelija Katsuhisa Yamaguchin Marvelin ja DC:n supersankareihin keskittyvää sarjaa. Ilmeisesti kokivat tarpeen erottaa nämä perusmallistosta, joka keskittyy pääsasiassa animehahmoihin. Näissä on myös Premium-osaston tuntua runsaine lisätilpehööreineen.

Psylocke, aka Elisabeth Braddock on Marvelin X-Men -universumin hahmo, jolla on vielä normaalia X-Men jatkumoakin kummallisempi ja aivan tolkuttoman monimutkainen tausta. Alunperin rikkaan brittisuvun kasvatti, joka on mutantti telepaattisilla voimilla, sittemmin liittynyt prof. Xavierin kouluun ja mm. Toisen ulottuvuuden orjakauppias/tosi-TV mogulin geneettisten kokeiden vuoksi on nykyään Japanilaisen salamurhaajan ruumissa ja omaa mm. ninjakoulutuksen ja telekineettisiä voimia telepatian lisäksi. Jos kiinnostuit, niin googleta, koko sotkun tässä läpi käyminen olisi pienen väitöskirjan mittainen. Hahmolla oli alkuvaihessa parikin eri kostyymia, tämä on nyttemmin vakiintunut, Jim Leen 90-luvun alussa suunnittelema, öh, asu, joka tuli mukaan kun kroppa vaihtui britistä aasialaiseen. 



Revoltechit ovat olleet aina mieluisia figuja mulle, koska niiden väänneltävyys on aivan omaa luokkaansa ja jokainen on tavallaan yksilö, jossa tehdään suunnitteluratkaisuja hahmo huomioonottaen, eikä vain tuoteta samalla lailla nivellettyjä toistensa kopioita eri päillä ja maaleilla, niinkuin monet muut figuvalmistajat (mattel, hasbro jne.) tekevät. Kaikki eivät kuitenkaan tykkää, koska liikkuvuus meinaa, että estetiikasta joudutaan hieman tinkimään, mm. esillä olevien nivelten “pallojen” ja joidenkin raajojen ja kropan liitoskohtien väliin jäävien kolojen muodossa. Minua nuo eivät haittaa, monoposet on sitten sitä varten. Tosin, on taas sanottava, että Amazing Yamaguchi -sarjan suunnittelija Katsuhisa Yamaguchi on taas parantanut nivelten piilotusta entisestään ja tämä alkaa muistuttaa Figmoja, vaikka on edelleen revoltechin pallonivelillä. Näiden posettaminen vaatii aina vähän vaivaa ja silmää, mutta parhaimmillaan näyttävät ja välittävät liikkeen tuntua ja jäljittelevät kropan asentoa paremmin kuin mikään muu.

No niin, nyt voimme keskittyä paremmin itse figuun: Värikäs ja mukavan näköistä artwörkkiä esittelevästä lootasta paljastuu itse figuurin lisäksi iso kasa miekkoja ja käsiä, sekä lisäksi vaihtokasvot ja silmien kääntötyökalu. Jep, tässä on jopa posetettavat pupillit, jotta asento ja katseen suunta saadaan näyttämään oikealta. Miekoissa on pari kappaletta kutakin, tavallisia, tupella ja ilman, sekä telekineettisesti ladatulla terällä. Lisäksi kaksi kappaletta “psyykkksiä veitsiä” ,kuten virallinen termi kuuluu. Näiden ideana sarjiksissa oli, että niillä voi vahingoittaa tyyppejä, joiden kroppa tai haarniska olisi liian kova tavallisille aseille, koska terä ei ole aineellinen ja siten läpäisee mitä vain materiaalia, koska se vahingoittaa vain “henkisesti” ..kai. Jopa vyö on nivelen päässä.



Hiukset, joissa niissäkin on muuten nivel, sojottavat dynaamisesti sivulle ja ovat läpikuultavaa materiaalia. Tämä on varmaan suurin mielipiteitä jakava asia, koska suunta on aina sama ja vaihtoehtoa vapaasti roikkuvalle kuontalolle ei ole. Kasvot ovat selvästi enemmän pehmeät ja “animetyyliset” kuin suuressa osassa jenkkisarjiksia, joissa Psylocke esiintyy. Tämäkin on selvä mieltymysasia, mulle kelpaa kumpikin tyyli. Kroppa on, sanoisinko, elegantti ja hoikaksi yllättävän kurvikas. No, kokonaisuus on kieltämättä viehättävä, muttei aivan niin ylitsevuotava, kun tuon ajan piirrostyylissä. 



Psylockella on mun käsittääkseni vähän sellainen “nerdbait” -maine ja epäilen, että hahmo löytyy doujin ja pornoparodia-osaston kärkipaikoilta. Asuste on kieltämättä normaalia supersankaritartakin niukempi. Maalaus on lähes kaikin puolin mainio, kaikki on tarkkaa ja asun sininen on mukavan kiiltävä, ikäänkuin helmiäisväri. Pikkuruinen miinus käsien ja jalkojen nauhojen väliin jäävästä ihonväristä, joka on hieman eri sävyinen, kuin olkapäissä reisissä ja kasvoissa. Varmaan johtuu siitä, että alla oleva pohjaväri tummentaa ihonväriä. Mukana tulee vielä ständi ilmavia asentoja varten, joka on tervetullutta. Laitan tähän aidon lisäksi pari valmistajan promokuvaa, koska en halua lähteä kovin kunnianhimoiseen suoraan boksista vääntelyyn, ennenkuin tutustun hieman ja kerään rohkeutta. Mikään ei vaikuta erityisen hauraalta, mutta otan mieluummin varman päälle.





Lopuksi täytyy todeta, että tämä vaikuttaa taas hieman teknisesti paremmalta kun mun edellinen Revoltech-figu, joka taisi olla Mitsunari Ishida, joka puolestaan on 5-6 vuotta vanha. Eteenpäin on menty ja tämä innoitti mua laittamaan heti perään maaliskuussa ilmestyvän saman 90-luvun X-men tiimin jäsenen, Gambitin ennakkotilaukseen. Täytyy vilkuilla aikaisempiakin, vaikka tuskin tähän väliin budjettiin (tai edes hyllylle) mahtuu lisää. Ainakin Hämishahmoja, Kapu, Wolverine ja Magneto taitaa olla ilmestynyt aiemmin, näin muistelen Akihabaran reissulta.

Sellainen blogaus, kiitoksia taas kaikille lukijoille! Ensi kerralla taas jotain muuta, yllätän itsenikin koska aihetta ei ole vielä päätetty. :D

-malone
  




Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv