Skip to main content

Vanhan ajan avaruusnahistelua

Tällä kertaa vuorossa on ehkä monelle odottamaton valinta, kun ajatellaan millaisia pelejä blogissa yleensä esiintyy. 

Jostain syystä Joulun tienoilla tulee monesti mietyttyä Star Warsia, tiedä häntä, mistä moinen johtuu. Koska aiheesta ei ole viimeaikoina julkaistu kunnollisia pelejä nettiräiskintöjä lukuunottamatta, niin on turvauduttava retroon. Kaivoin kaapin kätköistä vanhan ajan joykkarin ja laitoin käyntiin ehkä parhaan koskaan julkaistun SW-pelin. Ei, se ei ole KOTOR, vaan lentosimu X-Wing Alliance. 



X-Wing -sarja on tuttu monelle vanhan ajan pc-pelaajalle, sen ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1993 ja tämä, neljäs ja viimeinen 1999. Kyseessä on kevyt lentosimu, tosin silti ollaan aika kaukana arcadesta: Ideana on, että lennetään Star Warsista tuttuja aluksia joko kampanjatehtävissä tai mitä sattuu aluksia molemmin puolin yksittäisissä taistoissa. Kampanja keskittyy Azzameen -nimisen kuljetusfirman omistajasuvun edesottamuksiin. Kuutamokeikkaa heittävät salakuljettajat sotkeutuvat tahtomattaan Imperiumin salaiseen aseprojektiin ja joutuvat puoliväkisin Kapinaliiton leipiin. Tarinatehtävissä lennetään joko YT-2000:a (vähän saman näkönen kun Millenium Falcon) tai jotain Kapinaliiton hävittäjistä. YT:ssä apupilottina ja tykkitornissa häärii droidi, MK-09 joka yllättäen, toisin kun tekoälyt peleissä yleensä, on tehokas toveri. Droidi toimii myös juttukaverina ja kuljettaa tarinaa eteenpäin keskustelujen muodossa.

Hytti täyttyy kampanjan aikana ties minkäläisista matkamuistoista. Kuvassa myös MK-09


Tehtävät vaihtelevat lastin hausta ja pelastustehtävistä (YT-2000) tiedusteluun (A-Wing) saattue ja taistelujommiin (X-Wing) sekä esimerkiksi pommitustehtäviin, joissa pitää vaikka tuhota Imperiumin iso alus (Y-Wing, B-Wing) Kampanja on yllättävän mukaansatempaava, kun ottaa huomioon, että koko juttu pitää kertoa kun pelaaja kököttää aluksen ohjaamossa, pelkkien radiokeskustelujen ja parin välivideon turvin. Koko homma huipentuu Endorin Taisteluun, Jossa lennetään Landon viitassa Falconilla.

Falcon Risteilijä Libertyn hangaarissa


X-Wing alliance ei ole viimeisen päälle hoocee-simu, mutta kyllä tässä aloittelijalla menee sormi suuhun, varsinkin jos ei lue manuskaa. Aluksella kun pitää ihan oikesti hallita läjäpäin näppiksen komentoja: Tärkeimpänä on energia, joka pitää jakaa moottorin, aseiden ja suojakentän kesken. Jos asettaa aseet täysille, niin se on pois suojista tai vauhdista, jos lataa osumia saaneita suojia, ei voi ampua minuuttikaupalla liipasin pohjassa, tai sitten mennään etanavauhtia. Imperiumin hävittäjiä ei paeta jos ei aseta moottoreita etusijalle jne. YT:ssä virtaa riittää vähän paremmin, hävittäjissä se on tiukemmalla. Lisäksi namiskoita on kohteiden valintaan, eri aseistusten valintaan ja asetuksiin, esim. X-Wingissä on 4 laserkanuunaa, jotka voi asettaa ampumaan yksi kerrallaan vuoron perään, kaksi ja kaksi tai kaikki neljä yhtäaikaa, sekä torpedot ja vastatoimet vihollisten lukitettaviin ohjuksiin ja torpedoihin. Y ja B -siivissä on vielä ionikanuuna, jolla lamautetaan vihollisaluksia esim. valtausoperaatiota varten. YT:ssä on näiden lisäksi vielä vetosäde, sekä tykkitorni, jonka voi asettaa ampumaan automaattisesti lähintä vihollisalusta. Lisäksi on pidettävä silmällä tutkaa ja toisinaan karttaa, jotta saa yleiskuvan, missä mikäkin vehje pörrää.


X-Wingin puikoissa


Ei siinä vielä kaikki. Myös Hyperajo ja navigointi pitää hoitaa itse, tosin riittää, että löytää oikean majakan, sekä lastin nosto ja parkkeeraus pitää tehdä semi-manuaalisesti, vähintään asettumalla oikeaan kohtaan ja hidastamalla tarpeeksi. Kaikkeen on joku näppäinyhdistelmä. Aluksilla on omat ominaispiirteensä, kuten nopeus, kääntösäde jne. ja eri systeemit voivat vaurioitua. Tätä lähemmäs oikean Star Wars -aluksen lentämistä ei pääse, varsinkin kun tämmöisiä pelejä ei enää julkaista. Vaikka kyseessä on simujen mittapuulla kevyehkö peli, niin joystick on lähes pakollinen. Kaikesta ähräyksen määrästä voisi saada kuvan, että peli on unettavaa namiskoiden näpläystä, mutta se ei pidä paikkaansa. Taistot ovat usein vauhdikkaita ja hektisiä. Lisäksi jatkuva radioliikenne sekä dynaaminen, leffoista tuttu musiikki pitävät tunnelman korkealla.

Vaderin lippulaiva Executor on vaikuttava näky jopa matalalla resoluutiolla


Allianceen löytyy myös modeja, joilla vanhasta pelistä saa hieman näyttävämmän. Uudet alusmallit, tekstuurit sekä tuki kunnon resoluutioille ainakin ovat saatavilla. Niitä myös kehitetään edelleen. Luin justiinsa että kohta pitäisi ilmestyä modernia Battlefrontia vastaavat alus- ja ympäristömallit. Ei tämä enää nykyään ole näyttävä millään mittapuulla, mutta pelissä on mainot äänet sekä tietysti musiikki ja helposti tunnistettavat alusten designit auttavat asiaa. Kokonaisuus ajaa asiansa mainiosti eikä immersio kärsi.

Liberty on mennyttä


Pelasin vanhalla tallennuksellani puolen tusinaa tehtävää eri kohdista kampanjaa ja totesin, että tämä on edelleen mukaansatempaava, sekä varsinkin alkuperäisten Tähtien Sota -leffojen fanin pakollinen tuttavuus. Meikäläiselle helposti yksi kaikkien aikojen parhaista pc-peleistä. Minua on jo alusta alkaen kiehtoneet Star Warsissa ehkä enemmän avaruustaistelut ja pilotit kuin kylpytakeissa huitovat jedit, jos olet samanhenkinen, niin tämä on just sinulle. 

Pelasin tällä: Thrustmaster mikälie


Sellainen blogi tällä kertaa. Palaan asiaan vielä kerran tänä vuonna, kuluneen vuoden 2018 -katsauksen merkeissä. Kiitoksia taas kaikille lukijoille ja Hyvää Joulua! 

-malone

Comments

Anonymous said…
Tulin oikeestaan etsimään vinkkejä Kapan metästykseen mutta pakko huomauttaa että tuosta ekasta kuva/kuvatekstikombosta tuli jumalattomat retrofiilikset 90-luvun alkupuolen Pelit-lehdistä! :o Muistan myös miten väänsimme kaverin kanssa onko se nyt X-Wing vai X-Wind - liittyi jotenkin jonkun aikakauden teini-idolin pieneen rooliin joko elokuvassa tai pelin ääninäyttelijänä. - Snou
Malone said…
Hehee, tuohon aikaan, eli 90-luvulla se oli harva pelaaja, joka ei edes jollain lailla muista Pelit-lehden juttuja! Kapan metsästykseen vinkit pitänee jakaa..tiedät kyllä missä lootassa :------D

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv