Skip to main content

Vuoden Parhaat 2018

Pian on vuosi 2018 ohi, joten on taas järjestää perinteinen “vuoden parhaat” -palkintogaala, jossa myönnän erinäisiä palkintoja mille sattuu mielivaltaisesti valituille asioille missä sattuu kategorioissa. Kaikki ovat kuitenkin vahvalla asiantuntemuksella valittuja, tai ainakin pätevämmin kun mikään “best of” -gaala pelialalla.



Vuoden videopeli

Yakuza 6 (PS4)


13 vuotta jatkuneen tarinan viimeinen osa saatiin kunnialla päätökseen ja samalla moni vanha hahmo astuu sivuun, kun seuraava osa aloittaa puhtaalta pöydältä. Jännä pelisarja ja mielenkiintoinen studio, peleissä ei ole tehty koskaan mitään vastaavaa tarinankerronnan osalta. Ehkä paras pelisarja koskaan.
(sori Mario & Zelda, MGS)



Vuoden retropeli

Konami WaiWai World (Famicom)


Hauska Konamin hahmojen yhteisseikkailu jäi mieleen mielenkiintoisen konseptinsa ansiosta. Muitakin ehdokkaita kolkutteli ovella, mutta WaiWai World vei voiton ainutlaatuisen hahmokaartin voimin.



Vuoden paras ostos

Nintendo Famicom AV


Japanista tarttui mukaan retrokonsoli, jonka hankitaa olin miettinyt vuosia. Viimein se on plakkarissa ja vehje paljastui edullisten pelien aareaitaksi. 



Vuoden figuuri

Synapse Majima Goro


Minulla oli tämä ennakkotilauksessa viime vuoden syksystä saakka, koska ennakoin että peijakas saattaa myydä lopuun. Figuuri vielä myöhastyi muutaman kuukauden ja lopulta ilmaantui myyntiin allekirjoittaneen syntymäpäivänä 25.4. Vainu oli oikea, kaikki meni eikä piisannutkaan, koska painos paljastui rajatuksi ja vielä hyvin pieneksi, tietty sen lisäksi että se on niin suosittu hahmo ja pelisarjan suosio pamahti lännessä uusiin mittasuhteisiin sopivaan aikaan. Rare figure GET! Ebayssa ja japanin käytettyjen figujen kauppoihin ilmaantuneista muutamasta yksilöstä pyydetään törkeitä hintoja. Muitakin hyviä tuli hankittua, mutta harvinaisuus lisää prestigeä ja elvistelyarvoa.



Vuoden sarjis

Die Wergelder

Blade of the Immortalin tekijän Hiroaki Samuran uusi sarja, joka on ikäänkuin 70-luvun exploitaatioleffojen hengessä tehty mafia-action trilleri. Vauhdikas, paikoin hauska ja mainiosti piirretty. Robottikätisiä rouvia, yakuzoja, kungfua, mysteeri ja varoituksen sana: Sisältää paikoitellen yllättävän ronskisti kuvattua seksiä ja ihme fetissihommia. Hemmo vähän väläytti näitä mieltymyksiä Blade of the Immortalissa, nyt ilmeisesti teki mitä halusi.



Vuoden elokuva

Blade of the Immortal


Takashi Miiken sadas filmi on onnistunut manga filmatisointi, jossa laitetaan reippaasti tyyppejä poikki ja pinoon kaksi ja puoli tuntia. Ei mestariteos ja tarinasta piti jättää pois 80% tapahtumista ja hahmoista, koska 30 albumia on mahdoton tunkea yhteen leffaan. Silti hyvä, kun miettii, millaisia jöötejä nämä yleensä tuppaavat olemaan.



Vuoden tapahtuma

Akiba's Trip In Real Life


..eli heittämällä ykköseksi kahden viikon Japanin matka kesällä. Yksi parhaista kokemuksista koskaan ja muistoja, jotka eivät unohdu koskaan. Joskus uusiksi. Mulla on tältä reissulta vieläkin matskua blogeja varten

Sitten siirrytään mätien tomaattien osioon:


Vuoden turaus

Blizzconin fiasko


Blizzardin pamput julkisti itsensä kipeäksi maksaneen hoocee -yleisönsä edessä tämän vuoden suurimman pelihulkistuksensa: Paskalle Kiinalaiselle mobiilipelifirmalle ulkoistettu Diablon kännykkäversio. Voitte arvata, kuuluiko paljon hurrauksia. Malliesimerkki otteensa yleisöstään menettäneestä korporaatiosta.



Vuoden pelipettymys

Red Dead Redemption 2


Ei missään nimessä susi, mutta hidas tempo, valtavan pitkät etäisyydet, tarpeettoman pitkät ja hitaat hahmoanimaatiot ja jokunen muu juttu aiheuttavat sen, että minkäänlaista vetoa, kiintymystä tai “vähän vielä” -reaktiota ei syntynyt. Pelaan varmaan kuitenkin loppuun joskus, ehkä.

Kokonaisuutena 2018 oli minulle hieno vuosi. Paljon hyviä pelejä, sarjiksia ja jokunen leffakin ilmestyi, pari pitkäaikaista tavoitetta täyttyi ja sen sellaista. Ensi vuoden olen ristinyt “samuroinnin vuodeksi” pelien osalta, (kyllä, samurointi on verbi) koska ilmestymässä ovat Sekiro, Ghost of Tsushima ja Nioh 2. Lisäksi lännessä ilmaantuu Segan Yakuza studion uusi spinoffi, Judge eyes tai Judgement. Minä sanon Action Attorneyksi. 

Siinä oli kuluneen vuoden highlightsit, palaan asiaan ensi vuoden puolella! Kiitokset kaikille, jotka lukivat ja kommentoivat männä vuonna, toivottavasti jaksatte roikkua mukana ensi vuonnakin.

Supermegaylläriarvonta: kaikkien kommentoineiden tai muuten kiinnostusta osoittaneiden millä tahansa yhteydenottomuodilla kesken arvon paksuhkon mangapokkarin. (Kuroko's Basketball, valitettavasti ei alusta) koska kirjakaupan mokan vuoksi mulla on yksi kaksoiskappale. Postitus venähtää varmaan tammi/helmikuun vaihteeseen, mutta menee mun piikkiin.

-malone


Comments

Anonymous said…
Häh, millon tuo Goro saapui nahkapöksyissään figuhyllyyn? Oisin kommentoinu jos oisin huomannu prkl! Ja öö, osallistun arvontaan kans :9 - Snou
Malone said…
Se tuli huhtikuun lopussa. Kyllä mä muistaakseni ainakin jotain siitä laitoin, tai sitten on dementia iskenyt. :D Nyt täytyy mennä kaivelemaan vanhoja postauksia...
Malone said…
Kyllä vain! Tässä linkki: https://www.tapatalk.com/groups/kojima_visions/lis-yakuzaa-t2492.html#p42231
Juho said…
Jälleen on vuosi paketissa! Monet vuoden tittelien voittajista eivät tätä blogia seuranneena yllätä. Pökäleistä Blizzconin kanssa voisi vääntää kättä myös koko Fallout 76 tekeleenä ja julkaisuna.
Mä jätän suosiolla osallistumatta arvontaan, sarjiksia piisaa muutenkin ja vasta sain kämpiltä vähän tavaraa pois :D luen sitten netistä, jos innostun vielä Kurokosta.

Kippis vuodelle 2019!
Malone said…
Jep, nyt kun blogeja tulee useammin, niin varmasti tulee vähemmän yllätyksiä, koska hehkutan suurinta osaa vuoden parhaista jo etukäteen. Taidankin pitää huolen, että jätän jotain jemmaan ylläreitä varten. :D

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv