Skip to main content

Kasibittinen Kong

Tällä kertaa tarkastelussa on jälleen Famicomin tarjontaa. Päähahmomme on tuttu jo yhdestä aikaisemmin mukana olleesta pelistä, mutta tällä kertaa päässyt itse pääosaan. Vuorossa King Kong 2 Ikari no Megaton punch.





Konamin 1986 julkaisema Famicom-peli paljastui yllättäen elokuvalisenssipeliksi. Japanissa tuli nimittäin myös King Kong Lives -elokuva samana vuonna. Alkudemon perusteella en olisi aivan uskonut, että kyseessä on näinkin syvällinen tarina: Sen jälkeen kun Kong putosi Empire State buildingin katolta, niin se vietiin lasarettiin ja pelastettiin Lady Kongilta saadulla verensiirrolla (En tiedä mistä se ilmaantui) ja kyberneettisellä sydämellä. (Sijoittuuko tämä vieläkin 30-luvulle?) No, näin tarina kuulemma nyt menee ja Kong on taas kunnossa. Nyt sitten pitää pelastaa vangittu Lady Kong. Se tapahtuu löytämällä 9 avainta, yksi jokaisesta yhdeksästä maailmasta ja voittamalla viimeisen maailman bossi, kuten asiaan kuuluu. 




Homma on helpommin sanottu kuin tehty, peli on käytännössä sokkelo, ja avaimet jemmailtu ties minne päin epälineaarisesti aukeavaa pelimaailmaa. Onneksi sentään maailmat on värikoodattu ja menu kertoo missä maailmassa mennään ja onko avain plakkarissa. Käytännössä aluksi haahuillaan sinne tänne ja mennään teleporttaavista ovista kunnes jotain löytyy. Sitten törmätään avaimeen ja tapellaan bossia vastaan. Toivottavasti jossain vaiheessa kartan rakenne ja avainten paikat jäävät mieleen ja hommaan tulee tolkkua. Pelissä on kolme elämää ja ilmeisesti jokunen löydettävä lisäukko. Ei continuea. 



Itse pelaaminen tapahtuu ylävinkkelistä, jossa Kong liikkuu, loikkii, lyö ja heittelee kiviä tuhoten rakennuksia, vihollisia, kuten tankkeja ja ties mitä avaruuden kummajaisia ja etsien tietysti esineitä, avaimet etunenässä. Kiviä on rajattu määrä, joita saa lisää vihollisilta droppeina. Vihulaiset ja tuhotut ympäristöt pudottavat myös healthbonuksia sekä muita esineitä, joilla Kongia voi hieman vahvistaa. Karttoihin on lisäksi jemmattu erikoisbonuksia, muunmuassa Wai Wai Worldista tuttu Konami Man tekee cameon. 



Yhden illan yrityksillä pelastusoperaatio jäi vielä vajaaksi, parhaana tuloksena oli 7/9 avainta. En kuitenkaan luonnehtisi King Kong kakkosta erityisen vaikeaksi peliksi, enemmänkin kyse on oikean reitin opettelusta. 

Kokonaisuutena tykkäsin Kongista kovastikin: Pelattavuus on hyvä ja Kong liikkuu napakasti. Etenkin hyppy sortuvan rakennuksen päälle tuntuu mukavan painavalta ja tuhovoimaiselta. Myöskään musat eivät ole hullummat. Vaikeusaste on kohtuullinen eikä aiheuta retroraivoa. Sanoisin, että Wai Wai Worldin ohella ehdottomasti länsimaissa julkaisematon Konamin helmi. 

Sellainen oli Famicom-katsaus tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja palaan pian asiaan! 

-malone

Comments

Anonymous said…
Pelasta Lady Kong! D: Niin nähdään kuka sen on siepannut ja miten edes on mahdollista siepata Kong... oliko hän niin heikkona verenluovutuksen jäljiltä.
- Snou
Malone said…
Hankala sanoa. Noin 15 sekunnin alkudemon perusteella ei voi kun spekuloida, sen verran yksityiskohtia jäi hämärän peittoon. BD

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv