Skip to main content

Mechojen Uusintaottelu

Morjens,
Harvinaisen hikisen viikon blogissa palaamme pelisarjaan, johon otin ensikosketuksen jokunen kuukausi sitten. Tällä kertaa vuorossa yllättäen tuore tapaus, varsinkin tämän blogin mittapuulla: PS4:n 2017 Bandai Namcon julkaisema Gundam Versus. Jep, tämä on jatkoa PS3:n samannimiselle sarjalle, tällä kertaa jopa ihan virallisesti lokalisoituna. 



Juhon edullisesti trokaama Gundam Extreme vs oli, ei nyt varsinaisesti ensikosketus perinteikkään mechasarjan peleihin, mutta ensimmäinen pitkään aikaan. Touhusta jäi varsin hyvä maku ja peli onnistui myös ikäänkuin herättämään uteliaisuuden koko sarjaan, ainakin modernimpiin ilmestyksiin kuin 80 ja 90-lukujen animaatiot, kuten myös parista aiemmasta blogauksestakin näkee. Tämä uusin on jälleen käännös suositusta kolikkopelisarjasta, joka on ilmeisesti saanut vasta viimeisimmän osansa Japanissa viime vuoden lopulla. Täällä päin sarjan pelejä ei ole paljon näkynyt, joten ilmeisesti Bandai on laittanut jonkin sortin panostusta näkyvyyteen Japanin ulkopuolella viime aikoina. Tästä kertoo myös ihan englanniksi mainostetut uudet figuurisarjat ja tuoreeltaan tekstitetty uusi SD-Gundam animaatio. Raahasivat isoa RX-78:a myös viime viikonlopun San Diegon Comic Coniin. Lieneekö 40-vuotishuumaa vai jopa ihan vakavasti toteutettu taktiikka? 



Miltäs maistui PS4:n Gundam vs? Lyhykäisesti melko samalta kun aiempikin ja varsin hyvältä. Perusmekaniikka on säilynyt samana: Valitaan joku hemmetinmoisesta määrästä Gundamin Mobile Suitteja (päälle 90) ja mennään areenalle tappelmaan. Tällä kertaa hahmot on pisteytetty 200, 300, 400 & 500 luokkiin ennakoidun tehokkuuden mukaan ja ensin 1000 pisteen edestä tuhonnut tiimi voittaa. Matsit ovat vakiona 2 vs 2, mutta nettipeli sallii myös 3 vs 3 -koitokset.

Ensimmäisenä pistää silmään rosterin huiman määrän lisäksi se, että edellisen osan suosikkivehkeeni Burning Gundam loistaa poissaolollaan. Eipä näy mitään muutakaan Mobile Fighter G-sarjasta. Jännä juttu. Kokivat, että pelaaja tarvitsee ehdottomasti neljä versiota Crossbonesta, mutta ei yhtään kokonaisesta sarjasta? Seed Destinyn vehjeksiäkään ei ole mahtunut melkein sadan joukkoon. Tarkastin asian ja löytihän se Burnin Gundam DLC:nä, kuten muutama kymmenen muutakin, 4,95€ kipale. En antautunut ryöstön edessä ja etsin uudet suosikit. Tällä hetkellä top 3 taitaa olla Barbatos Iron Blooded Orphansista (muuten aivan hemmetin hyvä animaatio, suosittelen) Tallgeese 2, Gold SUMO ja Qubeley. Throne Eins on kanssa aika jees. Yhteistä näillä kaikilla taitaa olla hyvä liikkuvuus, vaikka muuten ovat vaihtelevan tyyppisiä. En tunnu tykkäävän tässä pelisarjassa isoimmista puntti-Anteista.


Pelimekaniikat ovat säilyneet pitkälle samoina, kohteen lukitus, melee ja ammuntahyökkäykset, boostimittari jne. Kannattaa luntata toukokuun alun blogista, jos homma on ihan vierasta. Uutena strikerit ovat muuttuneet vähän, kuten myös “overdrive” tai “extreme” -mittari. Nyt on kaksi vaihtoehtoa: Blaze Gear ja Lightning Gear. Blaze painottaa vauriota ja meleetä, Lightning ammuntaa ja liikettä. Muuten meno tuntuu samalta ja aiemmat kikat ajoituksen, hyökkäysten tyyppien ja taktiikoiden suhteen tuntuvat toimivan. Pelissä on riittävästi syvyyttä ja opittavaa pellin alla, että tätä jaksaa vääntää enemmänkin.



Pelimuodot ovat myös lähelle samat, pienin muutoksin. Kustomoitava Free Battle, Survival, jossa pelataan eri vaikeutason vihollisaaltoja vastaan 15, 30 ja 50 satseissa. Trial on ketjussa etenevä, toisiaan haarautuva ikäänkuin “arcade” mode. Näitä on useampi vaikeustaso. Sitten tietty eri sortin nettipelimuidot, jotka voi olettaa vakiona löytyvänkin. Olisin toivonut lisäksi aiemman tyylistä isompaa trial-hommaa, jossa on pakko vaihtaa hahmoa ja valita tappelut kartalta.


Grafiikat ovat pykälän komeammat ja kartoissa on mukana mukavasti tuhoutuvaa maastoa. Nämä tuovat mukaan myös taktisia elementtejä, liukkaasti liikkuvan lähitaistelijan on hyvä edetä rakennusten takaa, kun taas pellolla isot laserit ja ohjusarsenaalit ovat kunkkuja. Ruudunpäivitys on koko ajan sulava, mikä on ehdoton edellytys tämän tyylin pelissä. Tällä kertaa myös kaikki musat saa valita, jopa valikoihin. Ei enää rasittavaa lisensoitua Linkin Parkkia repeatilla! Musat ovat myös hyvät ja tietysti koostuvat animaatiosarjojen tunnareista. 


Gundam Versus oli juuri sitä, mitä odotin ja toivoin: Päivitetty versio PS3-pelistä. Vähän hienompi, vähän enemmän hahmoja ja niinpoispäin. Yksinpelisisältö on niukkaa, mutta jos tykkää nettirähinästä, niin vastustajia piisaa. Kuten piisaa myös haastettakin, siellä on tyyppejä, jotka ovat pelanneet näitä kymmenen vuotta puoliammattilaisena. Luulot karisevat samalla lailla kun SF:n tai Tekkenin kanssa. Minulle piisaa satunnainen Gundam-fiilistely ja tappelu runsaalla hahmokavalkadilla. Pidän erinomaisena sijoituksena 20€ hintaan.

Siinä kaikki tällä kertaa, kiitoksia lukijoille ja palataan taas pian! 

-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv