Skip to main content

Mysteeriä kerrakseen

Moi,

Jatkamme edelleen Famicomin parissa, tällä kertaa vuorossa Transformers: Convoy no nazo, eli Mystery of Optimus Prime näin meikäläisittäin. Kyseessä on vuoden 1986 ISCO:n tekemä ja Takaran julkaisu. Tämä peli on myös jossain määrin kuuluisa, varmasti useimmille lähinnä AVGN-jakson takia, mutta minulle myös Gamecenter CX:n ystävänä: Peli on neljännen kauden DVD-boksin bonusmateriaaleissa. Tarkoituksenani on tarkastaa, onko tämä todella niin karmea tekele, kun maine antaa ymmärtää. 



Epäilyttävän maineen lisäksi pelin tehnyt studio ISCO ei sano mitään, en tiedä yhtään toista peliä tältä porukalta ennen enkä jälkeen. Ei varsinaisesti kovin luottamusta herättävä asia. Lykkäsin kuitenkin kasetin koneeseen ja päätin tutustua ilman sen sen suurempia ennakkoluuloja, AVGN on komediahahmo ja sieltä löytyy monta ihan hyvääkin peliä, jotka ovat saaneet paskan maineen, koska ilmeisesti internetissä kukaan ei erota käsikirjoitettua hahmoa todellisuudesta. Homma on lyhykäisyydessään tämä: optimus Prime on kadoksissa ja Ultra Magnus lähtee tasoloikkimaan etsintäretkelle.



Ensimmäinen pelikerta kesti noin 15 sekuntia. Ultra Magnus ei nimittäin tunnu olevan lähellekään niin kova jätkä kun Transformersin maailmaa tunteva voisi olettaa. Yksi rividecepticonin pikkuriikkinen kuti riittää räjäyttämään “Autobotien suurimman soturin” kappaleiksi. Jep, tämä on Contra-koulukunnan pelejä, eli kerrasta poikki, kolme ukkoa ja se on siinä. Hahmon ase on hernepyssy, mutta onneksi edes ampuu aika nopeasti. Power uppi löytyy, sillä saa toisen ammuksen, joka lentää eteen yläviistoon. Rsitiohjainta alas painamalla muututaan ajoneuvomuotoon. Tätä tarvitaan lähinnä muutamassa kapeassa kohdassa, johon ei muuten mahdu. Muuten pirssimuoto on kuolemantuomio suurimmassa osassa kenttiä, sillä nimittäin ei voi hypätä. Muuten kontrollit ovat perus A+B tasoloikkaa. Liukkautta löytyy, mikä ei varsinaisesti helpota hommaa. 



Aika pian selvisi, että peli on oikeasti aivan hemmetin vaikea. Yli 30 vuotta tasoloikkia pelanneena ei tule montaa yhtä armottomalta tuntuvaa tapausta mieleen: Kaikki tappaa kerrasta, viholliset ovat monesti pieniä, nopeita, niitä spawnaa paljon ja jokainen vihollinen voi liikkua ja ampua kentän esteiden läpi, vaan omat kudit pysähtyvät ensimmäiseen. Tämä meinaa sitä, että käytännössä jokainen kenttä on osattava täysin ulkoa, tai muuten ei ole mitään mahdollisuutta. Kaikki tapahtuu niin nopeasti ja oma hahmo on niin kampitettu suhteessa vihollisiin, että jokainen odottamaton tilanne johtaa kuolemaan, reagoida ei ehdi, tai se ei auta tilanpuutteen takia. Jos jupisin ahtaista paikoista ja kenttäsuunnitelusta, missä on vähän eväitä väistää osumia viime viikon SD-heroesin kanssa, niin tässä se on vielä moninkertaista ja siinä missä SD:ssä oli health-bar ja parannusesineet, tässä lähtee kerrasta henki. Kentät ovat kuitenkin lyhyitä ja niitä on vain 10, joten kärsivällinen pelaaja voi oppia kaikki tilanteet ja juosta kentät läpi ilman ongelmia. Jokaisen kentän lopussa on pomo, mutta ne tuntuivat vastoin kaikkia odotuksia olevan helppoja. Power uppeja on muutama, kuten edellämainittu tupla-ammus, mutta ehdottomasti käyttökelpoisin on Marion tähteä vastaava hetkellinen kuolemattomuus. Yhdestä en edes tiedä, mitä se teki. Onneksi peliin löytyy continue-koodi (game over-ruudussa A+B+Start pohjaan) tai muuten matka olisi tyssännyt about kenttään 3-4 ja turhautumiseen.



Grafiikka on perus alkupään Famicomia, värejä suht vähän ja simppelit taustat. Joitain vihollisia kuitenkin jopa tunnistaa ja on siellä pomotappeluissa Megatron ja Trypticon. Tosin ampuva Decepticonien logo pomona, jota vielä kierrätetään on laiskin temppu koskaan. Kierrätyksestä puheenollen, pelin aikan luuppaa yksi biisi jatkuvalla syötöllä, joka alkaa menemään rasittavan puolelle, etenkin yhdistettynä vaikeustasoon ja loputtomilta vaikuttaviin yrityksiin ja erehdyksiin. Transformersin tunnaria ei tietenkään kuulla, koska miksipäs sitä tarttisi?



Convoy no nazo oli maineensa veroinen: Aivan liian vaikea ja epätasapainoisessti suuniteltu. Meikäläinen kovana Transformersien fanina ja tämän ajan tasoloikkiin tottuneena vielä pelaili, mutta hyvin harva muu tuskin sietää. Jos haluat haastetta retrotasoloikkaan, niin kokeile ihmeessä, muuten suosittelen pysymään kaukana.

Siinä oli mysteeriä kerrakseen, kiitokset kaikille lukijoille, tavataan taas ensi viikolla muissa merkeissä!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv