Skip to main content

Mechamaanantai #1 Kultainen Aamunkoi

Hei,
Täältä tulee nyt se luvattu unboksaussarjan eka osa. Katsotaan, miltä vaikuttaa Bandai Tamashii Nationsin Metal Robot Spirits Akatsuki Gundam. Tämä on siis Bandain mechasarjaa, jonka vetonaulana toimii metallivalua oleva runko. Samaa sarjaa kun aiempi Destiny, siis. Tässä mennään vielä pykälää spesiaalimmaksi, koska Akatsuki oli Premium Bandai-nettikaupan yksinoikeus. 


Nämä ovat hankalia saada käsiinsä, koska P-Bandain julkaisut myydään vain heidän oman nettikauppansa kautta Japanissa, Hong Kongissa ja Taiwanissa, muiden pitää koittaa haalia ne hyppysiinsä, miten parhaaksi näkevät. Kaikki valmistetaan vieläpä ennakkovarausten perusteella ja vain sen verran kun tilauksia tuli, rajoitettuna eränä. Yleensä tähän sarjaan valikoituu harvinaisempia sivuhahmoja ja kulttimaineessa olevia juttuja, joiden menekki perusjulkaisuna ei ole taattu, siksi ennakkotilausmenettely. Kaikki joutuvat siis hankkimaan nämä samalla tavalla kun normaalit kuluttajat, josta johtuen, esim jenkkien kaupoissa Premium Bandain figuurit ovat satoja dollareita, johtuen välikäsien määrästä. Itse tilasin Japanista “käytettynä” mutta avaamaton se loota meikäläisen silmään oli, teipit paikoillaan ja kaikki.


ORB-01 Akatsuki (meinaa aamunkoittoa) Gundam on Gundam Seed Destinyssä nähty Mobile Suit, joka oli sarjan loppupuolella Orb-nimisen pienen saarivaltion superase valloittajia vastaan. Pilottina toimi prinsessa Cagalli Yula Athha, koska kaikki tietävät, että aikuiset ovat surkeita mechakuskeja. Silmiinppistävin piirre on mahdoton missata, kultaisella, kirkkaalla pinnalla on “in universe” -funktio: Se on todella peilipinta, joka tekee Akatsukista täysin haavoittumattoman kaikille sädeaseille. Vieläpä näkyy kimmottavan ampujan omat lasersäteet takaisin. Samalla Bandai sai tilaisuuden elvistellä uudella, hienolla maalaus- ja pinnoitustekniikallaan. Selkäosan siivekäs yksikkö on irrotettava ja tarvittaessa hävittäjäkoneena toimiva Oowashi, joka kanjien perusteella meinasi jotain lintua ja tietokone tiesi varmistaa että Merikotkahan se. Meri ja aurinkoteemat toistuvat merkinnöissä ja nimissä kauttaaltaan, Orbin vaakunakin on aurinko.


Katsotaaanpa sitten figua: Herran pieksut, että se kullanvärinen pinta on muuten nätin näköinen ja täysin virheetön! Painoa on, johtuen metallirungosta ja nivelet jämäkät kuin mitkä. Siipiä lukuunottamatta tilpehöörejä ei ole samassa määrin kuin Destinyssa, jolla oli pyssyjä ja härveleitä mahdottomat määrät. Vain vakiovalikoima käsiä, kivääri, tuplateräinen beam saber, kilpi ja jalusta, jossa on mukavan näköiset artwörkit. Upeassa, kiltävässä pinnassa piilee myös pikku huoli, tämä on muuten sellainen somenjälkimagneetti, että oksat pois. Ainakin minulla saippua ja mikrokuituliina oli kovassa käytössä, kun settelin Akatsukia valmiiksi kuvia varten. Tämä on sellainen figuuri, joka laitetaan kerralla kohdilleen, hyllyyn, eikä kosketa sen jälkeen.


Voin kuvitella, että joillekin väri voi olla vähän liikaa, mutta sitä ei pysty hehkuttamaan tarpeeksi, kuinka upealta se näyttää livenä. Akatsuki näyttää korulta tai taide-esineeltä, joten jos sen tyylistä figua kaipaa, niin parempaa tuskin on tarjolla. Niille, jotka tykkäävät käpistellä ja kokeilla  uusia asentoja ja juttuja figujensa kanssa usein en ehkä suosittelisi. 



Sillä lailla, ensimmäinen mechamaanantai aloitettiin tyylillä. Tämän fancympaa ei ole enää luvassa, koska kukkaro ei anna myöten. :D Kiitoksia lukijoille, ensi sunnuntaina jatketaan pelien parissa ja figuureja on luvassa taas vähän myöhemmin.

-malone   

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv