Skip to main content

Juoksulenkillä

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa taas harvinaisempaa PC Enginen tarjontaa. Katsotaan, millaisia ajatuksia herätti Naxat Softin vuonna 1990 julkaisema Psycho Chaser. 

Psycho Chaserin tarina menee kutakuinkin niin, että cyborgisankarin on pelastettava maailma lapasesta lähteneen tekoälyn kynsistä. Ei ehkä kaikkein omaperäisin asetelma, mutta pelityypin huomioon ottaen kovin erikoiselle tarinalle ei ole edes tarvetta, sillä kyseessä on suoraviivainen ylöspäin scrollaava shoot ‘em up. Tällä kertaa pelaaja ei kuitenkaan ohjasta lentävää avaruusalusta, vaan hahmo joutuu suorittamaan tehtävänsä ihan perinteisellä apostolin kyydillä. 

Pelaaminen on pelityypille tuttuun tapaan suoraviivaista, nappi 1 valitsee aseen ja nappi 2 ampuu. Erikoisuutena hahmolla ei ole kuitenkaan tarvetta kerätä bonusaseita kentästä, vaan kaikki ovat valittavana jo alusta saakka ja ainoastaan power upit noukitaan matkan varrelta. Tämän lisäksi kenttien välillä on tilaisuus laittaa kehityspisteitä yhteen neljästä käytössä olevasta ammusten tyypistä, joka nostaa niiden tehoa. Mukana ovat perinteinen vain eteen ampuva, mutta tehokas Fire Power, Pääosin viuhkana taakse ampuva Multiway, sivuille ampuva Buster ja hakeutuva Thunder. 


Kentät ovat pääosin simppeleitä, mutta toisinaan eteen tulee esteitä ja kapeita kohtia, jossa pelaaja liikkumista rajoitetaan. Ne ovat myös shoot ‘em upien mittapuulla melko pitkiä ja niissä on usein välipomo ennen varsinaista pomotaistelua.

Ulkoasu on aikaisekseen hyvä, mutta ei aivan yllä genrensä huippujen tasolle, etenkään taustojen osalta. Hahmojen ja spritejen tyyli on toisaalta usein keskivertoa omaperäisempi ja pomotaisteluissa on hieman isompia ja näyttävämpiä ilmestyksiä. 

Pelin vaikeustaso on kipakka, mutta ei mahdottomalta tuntuva. Ongelmana on kuitenkin varhaisissa räsikinnöissä yleinen ongelma, eli se, että jos kerran menettää kaikki aseiden bonukset, niin siitä toipuminen on usein lähes mahdotonta, etenkin myöhemmissä kentissä. Mukana on 5 continuea, mutta niistä on harvoin apua, koska yksi virhe johtaa helposti tilanteeseen, että on parempi aloittaa koko peli alusta, kuten kaikki Gradiusta joskus pelanneet voivat todeta. 

Psycho Chaser on hieman keskivertoa omaperäisempi idealtaan, mistä voi antaa lisäpisteitä, mutta itse peli on sen verran simppeli, että asettaisin tämän PC Enginen keskitason räiskinnäksi. Se on julkaisuajankohtaansa nähden ihan riittävästi, mutta konsolilla, joka on tunnettu suuresta määrästä erinomaisia shmuppeja Psycho Chaser ei pääse loistamaan.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...