Skip to main content

Robotit Rullaavat Pystysuuntaan

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on ollut kolikkopeli, joka osui haaviini aivan sattumalta kun selasin Switchin verkkokaupan tammikuun aleja. Katsotaan, millainen on Banpreston vuonna 1994 julkaisema Mazinger Z. Pelistä ilmeisesti löytyy myös käännös Super Famicomille. 

Tetsujin #28:n ohella Mecha-genren pioneerin ja kulttiklassikon asemasta huolimatta Mazinger-sarja on kääntynyt yllättävän harvakseltaan videopelien muotoon. Lieneekö syynä se, että 1972 alkanut sarja oli vielä hieman liian aikaisessa, jotta aika olisi ollut otollinen lisenssivyörytykseen, josta esimerkiksi Gundam pääsi nauttimaan? Videopelit räjähtivät Japanissa suursuosioon kuitenkin vasta vuonna 1978 Space Invadersin myötä.

Peli on perinteinen ylöspäin scrollaava räiskintä, joten sen suhteen ei ole mitään erityistä huomioitavaa. Valittavana on kolme hahmoa: Mazinger Z, Great Mazinger ja Grendizer. Kaikilla roboteilla on omat erikoishyökkäyksensä ja myös tavallisten ammusten tyypeissä on eroja, mikä tuo peliin vaihtelua. Pelimekaniikat ovat tämän tyyppiselle pelille hyvin tavanomaiset: Tässä on kolmen napin systeemi, joista yksi ampuu, yksi lataa lähitaisteluhyökkäyksen, joka myös tuhoaa pienet vihollisten ammukset sekä erikoishyökkäys. Power uppeja kerätään ja niistä saa tuttuun tapaan vauhtia tai lisää tehoa yhteen kolmesta asetyypistä, jotka erottaa toisistaan kerättävän kapselin väristä. Ammukset on sovitettu mukavasti Mazingerin maailmaan ja ne ovat tunnettuja Mazinger-robottien hyökkäyksiä. Erikoishyökkäys on niin ikään uniikki robotista riippuen. Mazinger Z tekee Breast Burnin, Great Mazinger Thunder Breakin ja Grendizer Space Thunderin. 

Ulkoasu on näyttävä. Spritet ovat isoja ja mukana ovat käytännössä kaikki sarjojen viholliset perinteisistä klassikoista kuten ensimmäisen kentän Garada K7:sta ja Doublas M2.sta loppupään Saucer Beast-UFOihin. Kentät etenevät niin ikään sarjojen kronologisessa järjestyksessä alkaen Z:n maailmasta ja päättyen Grendizeriin ja taustat ovat niiden tapahtumapaikkojen mukaiset. Kaikilla kolmella hahmolla on omat teemabiisinsä, joka soi taustalla.   


Pelin vaikeustaso on vanhaksi shmupiksi todella maltillinen, mikä on hyvä ja tekee tästä pelistä sekä aloittelijaystävällisen että helposti lähestyttävän niille, joita peli kiinnostaa Mazinger-lisenssin vuoksi, mutta joilla ei ole kokemusta tai kärsivällisyyttä pelata vaikeita kolikkopeli räiskintöjä. Tähän vaikuttaa ehkä eniten se, että roboteilla on kestoa kolmen osuman verran, eikä homma ole kerrasta poikki, kuten monessa muussa tämän ajan pelissä. Nostamalla vaikeustasoa tästä saa kuitenkin ihan tarpeeksi vaikean myös nille, jotka kaipaavat haastetta. Koska tämä on kolikkopelikäännös, niin jokaisella on mahdollisuus nähdä peli loppuun sakka, jos ei muuten, niin syöttämällä lisää kolikoita ja nostamalla alusten ja pommien, eli erikoishyökkäysten määrää. 

Mazinger Z on pätevä ja aloittelijaystävällinen ylöspäin scrollaava räiskintä, joka viehättää aiheensa vuoksi, mutta tarjoaa muuten hyvin vähän mitään uutta tai erikoista alan harrastajille. Pelin vetovoima on suoraan verrannollinen Mazingerin viehätyksen kanssa.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo   



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv