Skip to main content

Ganbare Tanuki

 Moi,

Tällä viikolla vilkaisemme varsin tuoretta tapausta. Marraskuun 30. päivä ilmestyi mielenkiintoinen peli tiimiltä, joka on vastuussa aiemmin mm. Yoshi’s Woolly World ja Kirby’s Epic Yarn -peleistä. Studion nimi on Good Feel Co. ja mikä tekee porukasta vielä mielenkiintoisemman on se, että se koostuu pitkälle Konamin entisistä työntekijöistä ja sillä asialla on suora yhteys tähän peliin. 

Pelin nimi on “Otogi Katsugeki Mameda no Bakeru: Oracle Saitarou no Sainan!! ” mutta mennään tästä eteenpäin pelkällä Mameda no Bakerulla. Mainitsin aiemmin Konamin, mikä on tässä tapauksessa se juju, miksi tämä kiinnitti huomioni välittömästi: Tämä on selvästi henkinen jatko-osa Ganbare Goemonille. Yhteydet hahmojen ulkonäössä, pelatttavuudessa ja graafisessa tyylissä on ovat erehtymättömät ja pieni tutkimustyö paljasti, että Good Feelin porukassa on nimenomaan entisiä Goemon-sarjan tekijöitä. Goemon on eräs Konamin kulta-ajan rikollisen vähälle huomiolle jääneistä pelisarjoista ja yksi suosikeistani Famicomilla, joten innostukseni tätä peliä kohtaan oli aikamoista. Peliä ei tietenkään löydy ainakaan vielä lokalisoituna, joten ostin import-kopion. 


Mameda no Bakeru tiivistettynä yhteen virkkeeseen olisi: “Mitä jos Goemon olisikin Tanuki ja Mario Odyssey”. Peli on siis 3D-toimintatasoloikkaa ja ulkoasu ottaa vaikutteita esimerkiksi Nintendo 64:n Goemonista, sekä tietysti uudemmista Marioista. Pelin juonesta en ottanut omilla Japanin taidoillani paljon tolkkua, mutta se ei vaikuttanut kovin välttämättömältä osa-alueelta pelin pelaamiseen. Sanotaanko, että joku pahisporukka, joka järjestää festivaaleja ympäri Japania pitää päihittää. Seikkailua on luvassa, päähahmo Bakeru on Tanuki, joka näyttää tuuttipäiseltä pojalta ja mukana on joitain kavereita sivuhahmoina antamaan tarinaan ekspositiota ja toimimaan esimerkiksi kauppiaana, jolta saa ostaa bonusesineitä. 


Päähahmo Bakeru käyttää aseina taikorummun kapuloita ja isommissa hyökkäyksissä paukutetaan itse rumpuakin. Bakeru osaa myös kierähtää, hypätä ja muuttaa muotoaan, kuten pienentyä, jota käytetään kevyeen puzzlen ratkaisuun. Kenttien tyylit vaihtelevat runsaasti, mikä tuo mukavaa vaihtelua peliin. Perinteisen toimintatasoloikan lisäksi mukana on mm. Kart-ajelua sekä isoilla roboteilla mähinää. Voitettujen pomojen kyvyt saa omaan käyttöön, ja näin hyödynnetään kekseliäästi Tanukin muodonmuutoskykyä. 


Ulkoasu on pirteä ja muistuttaa paljon Goemonia, mikä on vain hyvä asia, sillä graafinen tyyli miellyttää silmää ja on mukava yhdistelmä erilaisia ympästöjä rantalomakohteista vanhoihin perinnekyliin ja temppeleihin. 


Muutaman tunnin pelailun perusteella Mameda no Bakeru on toimiva toimintatasoloikka, jonka suurin vahvuus on sen erikoinen maailma ja hullunkuriset hahmot. Ja tietysti se, että tämä on viimein jatkoa Ganbare Goemon-pelisarjalle, joka ei ole saanut uusia osia (pachinkojen lisäksi) vuoden 2005 jälkeen. Ei kannata kuitenkaan luulla, että tämä olisi vain gimmickien varassa, koska pelattavuus on erittäin hyvällä tasolla, eikä häviä ollenkaan Nintendon omille tasoloikille. Peli on valitettavasti kuitenkin liian omaperäinen ja niche, että näkisin tulevaisuudessa julkaisua länsimaissa, joen import-hommiksi menee, jos tätä haluaa pelata. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv