Skip to main content

Herra Poraajan Huvipuisto

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on Namcon pirteän porauspelin uusintajulkaisu Switchille. Katsotaan, miltä tuntui Mr. Driller Drill Land vuodelta 2021. Peli on julkaistu alun perin Gamecubelle vuona 2002. 

Mr. Driller on toimintapuzzle, jossa nimensä mukaisesti pieni poraajahäiskä poraa itseään syvemmälle maan uumeniin erilaisissa ympäristöissä, jotka koostuvat erivärisistä neliskanttisista lohkareista ja niiden yhdistelmistä muodostuvista alueista. 

Kenttien tavoite on päästä tiettyyn syvyyteen, aluksi usen 500 metriin saakka. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä Mr. Drillerin täytyy pitää silmällä jatkuvasti hupenevaa happimittaria ja kerätä matkan varrelta lisää ilmaa, sekä varoa putoavia lohkareita. Näillä lohkareilla on oma, jännä logiikkansa: Mr. Driller voi porata alaspäin, molemmille sivuille ja kiivetä yhden lohkareen korkeuden ylös. Yksi poraus poistaa aina yhden värisen lohkareen, tai vaihtoehtoisesti saman värisistä lohkareista muodostuvan alueen, joissa porattava lohkare on kiinni. Jos lohkareita jää tämän jälkeen tyhjän päälle, ne putoavat alas, mutta pysähtyvä, kun saman väriset lohkareet osuvat toisiinsa, myös sivuttain. Pelaajan on siis pidettävä silmällä vaaran paikkoja, joissa voi nakittaa itsensä putoavien lohkareiden alle ja turvallisia alueita, joissa voi seisoa huoletta, vaikka lohkareita putoaakin. Toinen vaihtoehto on pitää kiirettä, mennä vauhdilla alaspäin ja toivoa, että matkan varrella niskaan tulevat lohkareet jäävät kiinni johonkin sopivaan paikkaan matkan varrella. Mukana on myös ruskeita “X” lohkareita, joiden poraaminen vie useamman yrityksen ja kuluttaa samalla ilmaa 10-15% kertarysäyksellä. Peliin liittyy muitakin pieniä nyansseja, mutta siinä ne tärkeimmät. 


Drill Land laajentaa konseptia esittelemällä huvipuiston, jossa on erityyppisiä maailmoja, jotka liittyvät Namcon klassisiin pelisarjoihin. Nämä mahdollistavat eri sääntöjä ja twistejä itse peruskaavaan, mikä tuo perusmekaniikkoihin sekä ulkoasuun mukavaa vaihtelua. Myös hahmoja on useita, joilla on kaikilla omat erikoiskykynsä. 

Ulkoasu on miellyttävän värikäs ja pirteä. Pelissä on myös juoni, jota kuljetetaan lyhyillä, humoristisilla dialogin pätkillä. Taustamusiikki on niin ikään mukavaa ja pirteää rallatusta, joka ei kuitenkaan ala missään vaiheessa raastamaan hermoja. 


Mr. Driller Drill Land on hieman hankala pelikokemus kuvailla, kuten puzzlepelit usein ovat, tämä on parempi kokea itse ymmärtääkseen, mikä porauksessa viehättää. Luvassa on harmillisen vähälle huomiolle jääneen toimintapuzzlesarjan parhaasta päästä oleva versio. Vahva suositus esimerkiksi Meteosista ja vaikkapa Catherinen puzzleista pitäville. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo    


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv