Moi,
Tällä viikolla pelinä on Namcon pirteän porauspelin uusintajulkaisu Switchille. Katsotaan, miltä tuntui Mr. Driller Drill Land vuodelta 2021. Peli on julkaistu alun perin Gamecubelle vuona 2002.
Mr. Driller on toimintapuzzle, jossa nimensä mukaisesti pieni poraajahäiskä poraa itseään syvemmälle maan uumeniin erilaisissa ympäristöissä, jotka koostuvat erivärisistä neliskanttisista lohkareista ja niiden yhdistelmistä muodostuvista alueista.
Kenttien tavoite on päästä tiettyyn syvyyteen, aluksi usen 500 metriin saakka. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä Mr. Drillerin täytyy pitää silmällä jatkuvasti hupenevaa happimittaria ja kerätä matkan varrelta lisää ilmaa, sekä varoa putoavia lohkareita. Näillä lohkareilla on oma, jännä logiikkansa: Mr. Driller voi porata alaspäin, molemmille sivuille ja kiivetä yhden lohkareen korkeuden ylös. Yksi poraus poistaa aina yhden värisen lohkareen, tai vaihtoehtoisesti saman värisistä lohkareista muodostuvan alueen, joissa porattava lohkare on kiinni. Jos lohkareita jää tämän jälkeen tyhjän päälle, ne putoavat alas, mutta pysähtyvä, kun saman väriset lohkareet osuvat toisiinsa, myös sivuttain. Pelaajan on siis pidettävä silmällä vaaran paikkoja, joissa voi nakittaa itsensä putoavien lohkareiden alle ja turvallisia alueita, joissa voi seisoa huoletta, vaikka lohkareita putoaakin. Toinen vaihtoehto on pitää kiirettä, mennä vauhdilla alaspäin ja toivoa, että matkan varrella niskaan tulevat lohkareet jäävät kiinni johonkin sopivaan paikkaan matkan varrella. Mukana on myös ruskeita “X” lohkareita, joiden poraaminen vie useamman yrityksen ja kuluttaa samalla ilmaa 10-15% kertarysäyksellä. Peliin liittyy muitakin pieniä nyansseja, mutta siinä ne tärkeimmät.
Drill Land laajentaa konseptia esittelemällä huvipuiston, jossa on erityyppisiä maailmoja, jotka liittyvät Namcon klassisiin pelisarjoihin. Nämä mahdollistavat eri sääntöjä ja twistejä itse peruskaavaan, mikä tuo perusmekaniikkoihin sekä ulkoasuun mukavaa vaihtelua. Myös hahmoja on useita, joilla on kaikilla omat erikoiskykynsä.
Ulkoasu on miellyttävän värikäs ja pirteä. Pelissä on myös juoni, jota kuljetetaan lyhyillä, humoristisilla dialogin pätkillä. Taustamusiikki on niin ikään mukavaa ja pirteää rallatusta, joka ei kuitenkaan ala missään vaiheessa raastamaan hermoja.
Mr. Driller Drill Land on hieman hankala pelikokemus kuvailla, kuten puzzlepelit usein ovat, tämä on parempi kokea itse ymmärtääkseen, mikä porauksessa viehättää. Luvassa on harmillisen vähälle huomiolle jääneen toimintapuzzlesarjan parhaasta päästä oleva versio. Vahva suositus esimerkiksi Meteosista ja vaikkapa Catherinen puzzleista pitäville.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments