Skip to main content

Kaksiulotteinen Kungfumestari

Tällä kertaa on luvassa hieman pienimuotoisempi blogaus, johtuen siitä, että viikonloppu meni muuttoapurina ja vielä kaiken kukkuraksi pukkaa flunssaa päälle. Koettakaa kestää. Pelasin perjantaina Famicomilla lapsuudesta jotensakin tuttua peliä, Nimeltään Spartan X. Eikö sano mitään? Ei ihmekään, nimittäin pelin nimi oli NESillä Kung Fu. Joko kuulostaa tutummalta? Jep, tämä on se simppeli sivullepäin scrollaava “Black Box” mätkintä.



“Mikä hemmetin Spartan X”, kysyy moni. Niin kysyin ensin minäkin. No, pelin on kehittänyt alunperin Irem kolikkopeliksi nimellä Kung Fu Master, josta sitten on portattu tämä 1985 Famicom-versio. Jos pitäisi lähteä arvailemaan kummallista nimeä, niin minun Sherlockia hipova päättelyketjuni on tämä: 1984, eli samana vuonna kuin tämän pelin alkuperäinen versio, ilmestyi Jackie Chanin Hongkong-toimintakomedia Wheels on Meals, jonka tunnaribiisi on sattumoisin “Spartan X”  Katsokaapa etiketin heppua, näyttää minusta aika paljon nuorelta Jackie Chanilta. Mistä minä tiedän, että sen tunnarin nimi on Spartan X? No, wrestlingin takia, nimittäin japanipainilegenda Mitsuharu Misawalla oli tunnarina tuo sama biisi.



Itse peli on yksinkerrainen kun mikä. Sankarimme Thomas kungfuttaa viisi tasoa, sivulle päin scrollaavassa tornissa, kuin Bruce Leen Game of Deathissa ikään. Joka tason lopussa on pomo ja tavoiteena pelastaa kidnapattu Sylvia. Sen jälkeen peli looppaa vaikeampana. En ole varma, onko tämä ensimmäinen lajityyppinsä edustaja, mutta varmasti yksi ensimmäisistä. Sitten parin vuoden päästä tuli Double Dragonit ja kumppanit. A-nappi on lyönti, B-nappi on potku, ylöspäin hyppää ja alas kyykistyy. Näitä yhdistelemällä mätkitään jonoissa kimppuun käyviä karatemiehiä, kääpiöitä, puukonheittäjiä ja myöhemmin jopa käärmeitä, lohikäärmeitä ja tappajamehiläisiä. Pelissä on joka tason lopussa pomo: Kepillä taisteleva heebo, Bumeranginheittäjä, Iso Musta Mies, Kyttyräselkäinen velho ja itse Herra X. Jokaiseen loppupahikseen on oma tyylinsä tai liikkeensä, joka tepsii hyvin.

Muistelen, että kun penskana pelasin tätä jossain kaverin luona, niin eväät loppuivat Kyttyräselän kohdilla, mutta ikinä en päässyt pelaamaan muutamaa yritystä enempää. Nyt korjasin tilanteen  ja noin puolen tusinaa yritystä ja puolta tuntia myöhemmin tärähtivät loppuonnittelut ruutuun. Tässähän on enemmänkin tarkoitus pelata pisteistä, niinkuin vanhoissa kolikkopeleissä yleensä, koska looppeja riittää loputtomiin.



Spartan X on simppeli, hyvin toimiva ja lyhyt, tyypillinen varhainen Black Box-peli, joka on parhaimmillaan ns. “vartin välipalana”. Ei tästä olisi kannattanut NES -ajan useampaa satasta maksaa, mutta nyt Famicomille sai loosen kasetin alle eurolla, joten siihen nähden pidän sijoitusta ja peliä hyvänä.

Sellainen tapaus tällä kertaa, kiitoksia taas lukijoille ja palaan pian asiaan!

-malone

Comments

Anonymous said…
1) Omistin aikoinaan Wheels on Mealsin VHS:nä (mutten muista tunnarista mitään)

2) Loppu vetää romanttisuudessaan vertoja FF8:lle

- Snou
Malone said…
Oijoi, mulla ei koskaan ollu sitä, vaikka koitin Hong Kong-leffoja hamstrata.
Se on tää: https://youtu.be/zwSzkcvLdvE

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun