Skip to main content

Henkimaailman juttuja

Tällä kertaa palaamme jälleen Famicomin pariin. Vuorossa on Youkai Douchuuki, länsimaissa Shadow Land -nimellä julkaistu Namcom toimintatasoloikka vuodelta 1987. Famicomin versio julkaistiin vajaa vuosi kolikkopeliversion jälkeen, 1988.




Pelin sankari Tarosuke joutuu helvetin porteille ja sieltä olisi sitten tarkoitus loikkia ja taistella itsensä pelin viiden tason läpi, kohti tapaamista itse Buddhan kanssa. Pelissä on viisi mahdollista loppua, jotka vaihtelevat mystisten muuttujien mukaan. Tarosuken kohtalo on siis vähintäänkin epävarma. Erikoinen asetelma ammentaa vahvasti Aasian mytologiasta, uskonnoista ja tarustoista, mikä onkin ehdottomasti pelin koukku: Vastaan tulee mitä erikoisempia olentoja ja ties mitä mönkiäisiä, joita vastaan pitää taistella. Toisinaan törmää myös avustaviin hahmoihin, sekä kauppiaisiin.





Tarosuke taistelee psyykkisillä voimillaan. Aseena on ki-ammus jota voi myös ladata. Tosin, jos lataa liian pitkään, keskittyminen herpaantuu ja Tarosuke väsähtää paikoilleen hetkeksi. Muuten pelaaminen on hyvin perinteistä 8-bittistä tasoloikkaa: A:lla hyppää ja B:llä ampuu -tyylillä. Mukana on myös upgradeja, joita hankitaan vihollisten pudottamilla tai kentistä löytyvällä rahalla joko rukoilemalla temppelissä tai ostamalla kauppiaalta. Joitain esimerkkejä ovat paremmat laukaukset, Kappan räpylä uintia varten, parantavat riisipallot ja sen sellaiset perinteiset varusteet. Mukana myös paperiset talismanit, joilla voi kutsua Tarosuken “henkiversion” taisteluun. Erittäin käytännöllinen pomovastustajissa.





Tasot ovat useampikerroksisia rakennelmia, jotka vaihtelevat alun helpoihkoista ja suoraviivaisista kentistä lopun laajempiin ja sokkeloisempiin ratkaisuihin. Myös vaikeusaste on alussa maltillinen, lopussa melko kipakka. Mukana on myös mystisempiä hetkiä, jotka varmasti aukeavat paremmin idän mytologiaa tunteville. Pomotaisteluitakin on, vastustajina pääasiassa Ogreja ja Oni-demoneja. Pelistä löytyy hauskojakin hetkiä, highlightsina ehdottomasti vedenalaisen sokkelon lopussa oleva Kappaporukka joille pitää maksaa sisäänpääsystä palatsiin, jossa luvassa saattaa olla privaatti tanssiesitys merenneidolta.



Youkai Douchuuki on mekaniikoiltaan tavanomainen aikansa tasoloikka, jossa on pituutta yhden illan tarpeiksi. Pelin ehdoton vahvuus on sen eksoottinen asetelma ja kummajaiskavalkadi, joka marssii ruudulle Tarosuken vastustajiksi. Peliä kannattaa kokeilla, jos sietää hieman kryptisiä 80-luvun juttuja, kohtalaista vaikeustasoa ja pitää Aasian tarustosta. Loppujen ehdot jäivät mysteerin peittoon, ainakin meikäläisen käsissä Tarosuken kohtalo oli lopulta aika karu.





















Sellainen oli tämän kerran retropelikatsaus, kiitoksia kaikille lukijoille, palaan pian asiaan.

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv