Hei, Toukokuun viimeinen blogaus jatkaa Famicomin parissa. Vuorossa on jokunen viikko sitten katsastetun Konamin Ganbare Goemonin jatko-osa, Ganbare goemon 2 vuodelta 1989. Ishikawa Goemonista infoa halajavat voivat käväistä lukemassa pienen historiikkipätkän ekan pelin blogauksesta.
Goemon kakkonen muistuttaa hyvin pitkälle ensimmäistä peliä, kyseessä on siis aika paljon Zelda ykköstä muistuttava ylävinkkelistä kuvattu toimintaseikkailu. Goemonissa tosin painopiste on toiminnassa ja toisin kuin Zeldassa, kartat on jaettu kenttiin. Goemon kakkosessa on uutuutena vertikaalisesti scrollaavia tasoloikkaosuuksia, joissa esim. kiivetään linnan torniin, vuoren rinnettä tai pitkiä portaita. Nämä tuovat tervetullutta vaihtelua aiempaan. Ekan persoonan labyrinttiosuudet ovat niinikään edelleen mukana. Esineet, powerupit ja sen sellaiset ovat surrimmaksi osin samat, mutta pari uuttakin löytyy. Näistä tärkeimpänä ehkä uusi ase, ilotulitteet, joka on maassa rullaaava, vihollisiin (vaihtelevalla menestyksellä) hakeutuva sähikäinen ja hauskana bonuksena jotkin kaupat myyvät Konamin Famicom-kasetteja, jotka muuttavat pelin spritejä. Perusasetelma on edelleen sama, löydä kolme kulkulupaa kentästä, jotta portti seuraavaan aukeaa. Nyt tosin mukana on myös jokunen kenttä, jossa passeja ei tarvita, vaan pointti on vain päästä loppuun saakka. Pelin tarina on, että Goemon on putkassa ja sellikaveri Ebisumaru kertoo Karasun linnan aarteesta. Goemon päätää karata ja keventää linanherran taskuja Ebisumarun avustuksella. Ebisumarusta tuli tästä eteenpäin pelisarjan vakiosidekick. Ebisumarussa on tosin jotain erikoista, jota vihjaillaan mm. Kylpylässä vieraillessa...
Pelistä löytyy siis yhtäaikainen kaksinpeli, jota valitettavasti en ole saanut tilaisuutta testailla. Paperilla kuulostaa erittäin hauskalta meuhkaamiselta.
Ulkoasu on ottanut, jos nyt ei harppauksen, niin ainakin pari askelta parempaan suuntaan. Spritet ovat entistäkin eläväisempiä, ilmeikkäämpiä ja eri hahmoja ja vihulaisia on lisätty reippaasti. Mukana on myös selvästi pari cameo-esiintymistä, varsinkin lastenvaunuja työntävä samurai vaikuttaa erityisen tutulta… Pomotaistelujakin löytyy. Vastustajat vaihtelevat humoristisista linnanherroista jopa karhuun ja aaveisiin. Mikään näistä ei ollut erityisen vaikea ja muutenkin peli tuntui aavistuksen helpommalta kun ensimmäinen osa. Myös taustat ovat hieman monipuolisemmat ja värikkäämmät. Kokonaisuutena sanoisin, että Goemon 2 on ulkoasunsa puolesta konsolin ehdottomasti parempaa päätä. Myös musiikki on varsin mukavaa ja menevää. No, tämä on Konamin huippuvuosien aikaan julkaistu peli, joten vähempää ei ole lupa odottaakaan.
Goemon pätkähti muuten läpi saakka yhden illan aikana, joten vaikeasta pelistä ei ole missään nimessä kyse. Tämä on varsin mukavaa vaihtelua melko kovasta vaikeustasostaan tunnetun Konamin tarjonnassa. En tainnut kohdata pelin aikana kun yhden Game Overin. Pari hankalampaa/turhauttavaa kohtaa löytyy, lähinnä suunnistukseen ja oikean reitin löytämisen suhteen. Viimeisen kentän linnassa on täysin epäintuitiivinen ja tarpeettoman kryptinen sokkelo (ei ekan persoonan, ne ovat edelleen tervetullutta vaihtelua), joka meni tuurilla ja jota ilman pärjäisi vallan mainiosti.
Ganbare Goemon 2 meni niinikään mainion ykkösen ohi ja heittämällä Famicomin pelitarjonnan kärkipäähän. Se, ettei tätä peliä koskaan julkaistu NESille on suuri sääli, uskallan nimittäin väittää, että nykyään tämä peli olisi länsimaissakin vähintään kulttiklassikko, ellei jopa kaikkien lämmöllä muistelema suosikki, josta puhutaan samaan hengenvetoon Zeldan, Marion ja Mega Manin kanssa. Kyllä, tämä on niin hyvä, aivan konsolin parhaiden pelien veroinen.
Otin vielä hädissäni pari surkeaa kuvaa todisteeksi läpäisystä.
Siinä oli tämänkertainen Famicom-katsaus, löysimme ehdan klassikon. Ensi viikolla taas jotain muuta, kiitokset kaikille lukijoille!
-malone
Comments