Skip to main content

Kovikset Näytelmäkerhossa

Moi, 

Tämänkertaisessa blogissa on aiheena tuttu pelisarja, mutta melko yllättävällä twistillä: Technos Japanin vuonna 1991 ilmestynyt Downtown Special: Kunio-kun no Jidaigeki da yo Zenin Shūgō! Eli kutakuinkin "Downtown Special: Kunio's Historical Drama - All Together Now!" Tämä on Downtown Nekketsu Monogatarin, eli täällä päin River City Ransomin spinoff jatko-osa ja tällä kertaa Kunio-kun kumppaneineen esiintyy historiallisessa draamassa, johon jidaigeki erityisesti viittaa. Tämän tyyliset historialliset TV-draamat olivat erittäin suosittuja Japanissa 60-70 luvuilla. Toki niitä ilmaantuu vieläkin jonkin verran, mutta kulta-ajat ovat takanapäin, kuten kävi myös westerneille.



Pelin tarina on lyhykäisyydessään tämä: Kunion sensei Bunzo on sairaana ja hommana on etsiä parannuskeino. Käytännössä tämä meinaa, sarjalle uskolliseen tyyliin, että kaikkia vastaantulijoita mätkitään kuonoon mitä mielikuvituksellisimmmilla tavoilla. Pelaaminen ja hahmot siis muistuttavat hyvin paljon Technosin trademark-tyyliä. Yhden illan peleillä en päässyt läpi asti, sen verra pitkästä seikkailusta on kyse, mutta pelissä on paristotallennus joka meikäläisen vanhassa kasetissa vielä jollain ihmeen kaupalla toimii. Joko patteri on vaihdettu jossain välissä tai sitten vain vanha elektroniikka näytti jälleen mallia nykyajan härveleille.




Eroja aiempaan löytyy toki muitakin kuin vain asetelma: Kartta on ensimmäistä peliä reippaasti laajempi ja mukailee aitoa Edo-kauden Japania sen ajan lääneineen, joista kaikki vastaavat noin 1-3 pelin ruutua. Mukana on paikkoja aivan etelästä Kyushun saarelta pohjoiseen Ezon eteläkärkeen (nykyään Hokkaido) saakka. Peli on yllättävän laaja ja lisäksi paikasta toiseen liikkuminen aiheuttaa varmasti aluksi hämmennystä, koska tiet haarautuvat useassa kohtaa ja näennäisesti samaan suuntaan kulkevat kaksi polkua saattavat johtaa tyysti eri paikkoihin. Muitakin eroja löytyy, mm erikoisliikkeitä on runsaammin ja mukana on myös päälle laitettavia varusteita. Kokemussysteemi löytyy edelleen, nyt voi jopa itse jakaa, mihin osa-alueisiin haluaa painottaa kokemuspisteensä, vai jakaako kaikki tasan. Muutenkin optionsseja ja säädettävää on paljon, joten jonkin sortin Japanin taito on tässä ehkä välttämätöntä, tai ainakin suositeltavaa, että pelistä voisi oikeasti nauttia hämmästelyn sijaan. Tuttuun tapaan löytyy myös kaksinpeli, johon voi hypätä kätevästi mukaan missä vaiheessa peliä vaan. Kontrollit toimivat samaan simppeliin tapaan kun Ekassakin Kuniossa: A-nappi on lyönti, B on potku ja A+B hyppy. Näitä nappeja ja ristiohjainta yhdistelemällä eri tilanteisin ja erikoisliikkeisiin, joissa saattaa olla pientä variaatiota kontrollien suhteen saadaan aikaiseksi melko monipuolinen ja hauska liikevalikoima. Koko ajan tapahtuu jotain ja runsaasta mäiskinnästä huolimatta pelissä on koko ajan kepeä ja humoristinen ote.




Kuten ensimmäisessäkin peilssä tapaan mätkityiltä vihollisilta tippuu rahaa, jolla voi ostaa kaupungeissa ja kylissä parannusesineitä, varusteita ja erikoisliikkeitä. Uhkapelejäkin voi harrastaa, mutta valitettavasti en löytänyt kylpylää. Liikkeitä oppii myös voittamalla pomotaisteluja: Pelissä on kymmenkunta erivärisiin tamineisiin sonnustautuneita klaaneja, jotka ilmeisesti pitää kaikki voittaa, jotta pelin voi läpäistä. Nämä poppoot näkyvät karttanäytöllä, joten aivan sokkona porukkaa ei tarvitse jahdata.
Peruskaava on hyvin samanlainen kuin River Cityssa, mutta peliä on laajennettu lähes joka osa-alueella. Nämä laajennukset eivät kuitenkaan tule ilman hintaa, sillä pelissä esiintyy hidastelua ja spriten vilkumista melko usein. Se on hintana Famicom/NES mittapuulla erittäin hyvistä taustagraffikoista ja kookkaista, tuttuun tapaan humoristisista ja ilmeikkäistä hahmoista.




Downtown Special: Kunio Kun Jidaigeki on kuitenkin kokonaisuutena erittäin hyvä mätkinnän ja seikkailupelin yhdistelmä, joka on hidastelua lukuunottamatta kaikin puolin edeltäjäänsä parempi. Tätä pelaa mielellään ja etenkin kaverin kanssa samalla sohvalla peli nuosee varmasti aivan parhaiden bro-op pelien sarjaan. Pelistä on tarjolla fanikäännös Japania taitamattomille ja emulaattoreita sietäville pelaajille, jota suosittelen ainakin kokeilemaan, jos NES-pelit kiinnostavat tai River City Ransom maistui aikoinaan.

Sellainen oli Kunion Edo-kauden seikkailu, ensi kerralla taas jotain muuta. Kiitokset lukijoille ja palaa taas pian asiaan!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv