Skip to main content

Historian Siipien Havinaa

Moi,

Jatkakaamme Famicomin parissa, tällä kertaa tosin pelinä on melko epätavallinen tapaus: Tutustumme Namcon 1988 julkaisemaan konsoli/lautapeliyhdistelmään Genpei Touma Den. Jep, luvassa hieman erikoisempi tapaus. Huomiona, pelin muut versiot ovat muuten tyystin eri genren pelejä, ne ovat toiminta/tasoloikkia.



Tämä peli perustuu historialliseen tapahtumaan, eli nimessäkin esiintyvään Genpei-sotaan about 1100-luvun lopulla ja päähenkilö on kostavana henkenä takaisin maan päälle tuotu historiallinen samurai, Taira Kiyomori. Yleensä peleissä nämä Taira/Heike-klaanin jannut on aina pahiksina ja Minamoto/Genji-klaanin tyypit sankareina. Asiaan varmasti vaikuttaa, että Genji voitti sodan ja Minamoto Yoritomo perusti Japanin ensimmäisen Shogunaatin, eli sotilashallinnon. Siihen saakka pomot olivat aina Kioton virkamiehiä. Tämä tappelu siis vähän suoraviivaistaen vakiinnutti systeemin, jossa keisari on vaan keulakuva ja samurait oikeita vallankäyttäjiä päälle 700 vuoden ajaksi. Jos asiaan haluaa tutustua syvemmin, niin kannattaa ottaa lukuun Heike Monogatari, jossa selostetaan tapahtumat juurta jaksaen. Kannattaa ehkä muutenkin, jos historiallinen kirjallisuus kiinnostaa.




Niin, sitten peliin. Keisari kutsuu Taira Kiyomorin takaisin manan majoilta kostamaan ja sitten lähdetään lautapeliseikkailulle. Jannu tosin näyttää enemmän X Japanin jäseneltä tai uudelta KISSin heebolta. Tämä siis myytiin ihan boksissa pelilaudan, nappuloiden ja muiden tilpehöörien kanssa Famicom-kasetin kera. Pelissä on myös soolo-mode, jossa nappuloita ei tarvita, koska tietokone hoitaa kaiken pelaajan puolesta. Soolomodea siis pelasin, koska noita kaikkia härpäkkeitä ei meikäläiseltä löydy. 



Genpei muistuttaa itseasiassa todella paljon varhaista jrpg:tä: Ylävinkkelin kartta, jossa edetään eri paikkoihin, pyhättöihin, linnoihin jne. Taistelu hoituu samasta vinkkelistä kuin vaikka ekoissa Dragon Questeissa ja nopanheitot eivät näy, vaan Famicom hoitaa ne pelaajan puolesta. Kiyomorin ominaisuuksia nostetaan sekä kokemuspisteilä, että löytämällä esineitä. Esineistä puheenollen, taivoitteena on seikkailla ympäri Japania ja löytää kolme aarretta, jotka jumalat lahjoittivat ihmisille. Nämä ovat vielä tänäkin päivänä Shinto-uskonnon pyhiä esineitä ja papit Kiotossa ja Narassa ainakin puheidensa mukaan säilyttävät näitä turvassa pyhätöissään.

- Kusanagi no Tsurugi (Ruohonleikkaaja) miekka jonka Susano-o, ukkosenjumala leikkasi Orochi-lohikäärmeen hännästä. Tästä tarinasta on mainio Usagi Yojimbo-sarjis. Kannattaa lukea!
- Yata no Kagami on peili, jonka kami Ishikori-dome no Mikoto lahjoitti keisarien suvulle.
- Yasakani no Magatama on ilmeisesti jade-koru, joka kuvastaa hyveellisyyttä.

Vielä nykyäänkin näitä esineitä käytetään uuden keisarin kruunajaisissa. Esineiden aitoutta tai edes olemassaoloa ei tosin voi enää varmistaa, koska vain muutama Shintopappien isoimmista kihoista pääsee käsittelmään edes laatikoita, joissa näiden aarteiden pitäisi olla. Silti, jännä juttu ja ainutlaatuista nykyaikana: Maailman vanhin periytyvä monarkia, maailman ainoa keisari ja valtionuskonto, joka edelleen pitää keisaria Amaterasun suorana jälkeläisenä ja säilyttää Japanin jumalien ihmisille lahjoittamia esineitä. Vatikaani jää kakkoseksi.



Peli vaatii aika reippaasti ainakin kanojen tuntemusta, minkään sortin käännöksiä ei ole. Kaikki on tosin melko helposti ymmärrettävää paljon rooli- ja lautapelejä pelanneille, joten täyttä japanin kielen osaamista ei tarvitse. Paikoitellen tuntui, että sääntökirja tai vihollisten kuvaukset olisi ollut paikallaan, jossain vaiheessa nimittäin vastus koveni reippaasti ja yllättäen. Ilmeisesti homman voisi hoitaa grindaamalla statseja, mutta mukana on myös aikaraja, joten ihan mahdottomuuksia ei kannata hinkata paikoillaan. Peli generoi kartalle vihollisia kampittamaan pelaajaa, pelaaja pyrkii suorittamaan etsinnät ja parantamaan hahmonsa kykyjä ja lopuksi päihittämään Yoritomon. Aivan loppuun asti en päässyt, sen verran yritys/erehdys-tyylillä piti pelata, mutta silti kokemus oli yllättäen positiivinen. Grafiikka ja äänet ovat hyvää Famicom-rpg:n tasoa ja muutenkin homma pyörii sulavasti. Karttanäkymä toimii lähes täsmälleen kuin Zelda 2 ja taistelut kuin Dragon Quest.




Mitähän tästä sanoisi lopuksi? Genpei Touma Den vaatii ehdottomasti melkoista innostusta aihepiiriin, mutta vastapainona luvassa on jossain määrin uniikilta tuntuva pelikokemus, joka on jännä yhdistelmä lautapeliä ja perinteistä jrpg:tä. Tiedät  kyllä jos innostuit, muiden kannattaa pysyä loitolla.

Siinä oli vaihteeksi Famicomin tarjontaa erikoisemmasta päästä. Kiitoksia lukijoille, palataan taas pian asiaan!

-malone



Comments

Juho said…
Olipas jännä. Onko lauta- ja videopelien määrä siis toimia myös erillään itsenäisinä peleinä? Kiintoisaa, mitä kaikkea siellä Japanissa on ehditty julkaista vuosien saatossa. Kiitokset blogista taas!
Malone said…
Oijoi, taas ihan oikea kommentti, ne on aina herkkua! Mun käsityksen mukaan joo, eli tuo lautapeli ois niinkun 2-4 pelaajan systeemi ja Famicomin 1-2 (jolloin ohjain 2 on "pahiksen" joka valkkaa niitä hirviöitä). Mutta pelikasetti on pääosin soolomodea varten.

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv