Moi,
Syssy saapuu ja niin saapuu uusi blogauskin. Parin viikon poissaolon jälkeen paluun tekee taas Famicom. Tällä kertaa vuorossa Jalecon vuoden 1985 julkaiseman kolikkopelin City Connectionin Famicom-versio.
City connectionia voisi kuvailla jonkin sortin ajopelin ja toimintapuzzlen yhdistelmäksi, jossa tyttö nimeltä Clarice huristelee Honda Cityllaan ympäri maailman, ilmeisesti sulhasehdokkaiden toivossa. Jostain kumman syystä pelin NES-versioissa hahmo on vaihdettu johonkin jonneen. Ilmeisesti koska eihän tytöt pelaa videopelejä, sen tietävät kaikki. Tämä on myös yksi niistä peleistä, joita muistan nähneeni jossain ikuisuuden vanhassa Nintendon mainosläpyskässä about vuonna 1988 eikä sitä näkynyt sen koommin. Näitä oli muitakin, mutta palaan tähän asiaan kun se on ajankohtaista.
Pelin ideana on ajella eri taustoilla somistetuilla tasoilla ja “maalata” ne kaikki valkoiseksi, joka tapahtuu ajamalla tason päällä. Kun jokainen pätkä on maalattu, on vuorossa seuraava kenttä. Kuulostaa simppeliltä, mutta on helpommin sanottu kun tehty. Hondalla voi myös hypätä ja vaihtaa suuntaa, mutta tässä on pieni juju: Kontrollit ovat hyvin omaleimaiset ja pirssi ei käänny suoraan 180 astetta kuin vaikka Mega Man, se ikäänkuin kurvaa ympäri pienellä viiveellä. Käännös tuntuu kyllä hyvältä, mutta se pitää ajoittaa tarkasti, jos mielii kääntyä vaikka aivan tason reunalla takaisin. Myös hyppyyn liittyy juju, sitä ei voi tehdä heti käännöksen jälkeen, vaan on ajettava aina hetki suoraan. Tämä estää kikkailun jossa voisi vaan hinkata edestakaisin hitaasti, välttäen kaikki vaaran paikat. Nyt on ajettava eteenpäin ja ennakoitava parhaansa mukaan tilanteita, nimittäin: Esteinä toimivat loputtomat poliisiautot, joihin törmäys on kerrasta poikki, niinkun tämän tyyliseen kolikkopeliin yleensä kuuluu. Mitähän rikollista se Clarice on tehnyt, että pitää oikein usean maijan turvin jahdata? Skoudeja voi jallittaa ampumalla öljyä, jota kerätään purkeissa kentistä, tämä saa ne pyörimään, jonka jälkeen ne voi taklata veks. Tästä saa tietenkin pisteitä. Pahin vastustaja on kuitenkin lippua heiluttava kissa, joka ilmestyy randomilla tielle milloin mihinkin. Kattia ei voi taklata eikä mitään muutakaan, se no kerrasta poikki. Pelissä on kolme elämää, plus pisteistä lisää. Ei continueja tai muitakaan kikkailuja.
Pirssi on ihan mukavasti animoitu, muuten ulkoasu on aika perus vähän vanhempaa Famicomia. Musiikki on stockki-klassista, niinkuin monesti tähän aikaan oli tapana. Eipähän tarvitse lisensoida tai säveltää uutta.
City Connectionin vaikeutaso tulee ehdottomasti siitä saakelin katista, yhdistettynä hyppyyn liittyvään sääntöön. Lähes poikkeuksetta peli loppuu törmäykseen juuri eteen ilmestyvän kissan kanssa. Ei muuten ole mikään helppo peli, en tainnut koskaan päästä 4-5 kenttää pidemmälle, eikä hajuakaan monta tässä on. Saattaa loopata loputtomiin, mutta joku loppuscreeni taitaa olla.
City connection on ihan mukava toiminta-ajelu puzzle-elementeillä lyhyissä annoksissa, mitään pakkopelausreaktiota peli ei aiheuttanut. Tämä menee vahvasti osastolle “ihan kiva”.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments