Skip to main content

Atlantiksen Aarteet

Moi, 
Tällä kertaa on vuorossa ainoastaan famicomille julkaistu peli, Sunsoftin vuonna 1986 julkaisema Atlantis no Nazo (Mystery of Atlantis). Aikoinan tätä peliä markkinoitiin sloganilla: “The game that surpassed Super Mario Bros.” Onnistuiko? Pitääkö paikkansa? Tämä selvitetään alla!


Atlantiksen mysteeriä selvitetään tutusti tasoloikkimalla aloittelevalla aarteenmetsästäjällä nimeltä Wrynn, jonka mentori on kuulemma myös kadonnut Atlantiksen tutkimusretkellä. Tavoitteena on selvitä viimeiseen kenttään ja pelastaa nalkkiin jäänyt sensei. Tähän hommaan päähahmolla on hyppelyn lisäksi aseena dynamiittia, jota pudotellaan B-napilla, A:n ollessa tutusti hyppy. Räjämiitillä on käyttöä vihollisten pommittamisen lisäksi, sillä nimittäin avataan sisäänkäyntejä, joita pelin kentistä löytyy monesti useampi. Jokainen näistä johtaa eri numeroidulle “zonelle” joita muuten piisaa mahdottomat määrät, ainakin päälle 90. Jotkin ovet johtavat myös takaisin päin, joten peli on käytännössä yksi iso sokkelo, josta pitää saada tolkkua ja löytää oikea reitti. 


Kuulostaa aikamoiselta hommalta, vai mitä? No, asiaa ei helpota että peli on kryptinen, sillä 80-luvun tyylillä, että oikein mitään ei selitetä, kentästä löytyvien esineiden käyttötarkoitus ei ole aina ollenkana ilmiselvä ja lisäksi ainakin parissa kohtaa on keksittävä hypätä varmalta hengenlähdöltä näyttävään monttuun, josta sitten löytyykin joku taso, jolle laskeutua. 
Että sellainen tapaus. Tämä on niitä pelejä, joita pidän lähes mahdottomana läpäistä ilman ohjeita, tai vähintään jonkin sortin puskaradiota, joka antaa neuvoja puolin ja toisin. 


Hommaa vaikeuttaa tämän lisäksi se, että pelihahmon hyppyä ei voi kontrolloida ilmassa. Se siis lähtee aina samaan suuntaan samassa kulmassa ja pituuden määrittää napin painalluksen pituus. Toisin sanoen jokainen hyppy on arvioitava kerralla kohdalleen, mitään hienosäätöä ei voi tehdä. Tämä tekee jo ennalta hankalasta pelistä aivan käsittämättömän vaikean, ainakin kunnes yritys ja erehdys alkaa opettaa oikeat reitit ja hyppykohdat. Tämän pelin pelaajalta vaaditaan kärsivällisyyttä ehkä enemmän kun minkään aiemmin pelanneeni tasoloikan kanssa. Ai niin, tässä on kaiken lisäksi myös aika, joka on alareunassa oleva luku.


Audiovisuaalisesti ollaan vaatimattomalla puolella. 1986 mittapuulla peli näyttää ja kuulostaa ihan kelvolliselta, mutta verrattuna vaikka Marioon mitään kovin mieleenpainuvaa peli ei esitä. 


Mutta mitä jäi lopulta käteen? Turhauttavan kryptinen ja vaikea tasoloikka, josta saa mitään nautintoa irti vain jos siihen suhtautuu haasteena. Tämä on kuitenkin siinä mielessä mielenkiintoinen peli, että se on malliesimerkki ajasta, jolloin pelisuunnittelun säännöt eivät olleet vielä vakiintuneet ja kukaan ei tullut sanomaan millainen “hyvän” pelin kuuluu olla, joten ideoita ja viritelmiä tehtiin ties minkälaisia. Pelisuunnittelun villin lännen aikaa. Tämä on todella yllätys myös siinä mielessä, että Sunsoft on tunnettu laatujulkaisijana, joka teki mm. pari vuotta myöhemmin erään kaikkien aikojen parhaista lisenssipeleistä, NESin Batmanin. Kokeile, jos uskallat. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Anonymous said…
Löytyikö proffa?
Snou
Malone said…
Valitettavasti ei. Pitäisi opiskella ja treenata enemmän, että olisi mahiksia. Nyt menin parin vuosien takaisen Gamecenter CX:ssä nähdyn kikan jaa hataran muistikuvan perusteella. Tiedän kyllä, missä se on ja miltä kaiffari näyttää. Sanotaanko, että ei ihan siltä kun luulis. :'D
Anonymous said…
Kävin katsomassa huijausläpipeluun. Olipas ollu palkitseva loppuylläri tuon rehellisesti läpi tahkonneille xD
Malone said…
Mulla on ollut näissä blogeissa esikuvana vähän samanlainen tyyli kun Gamecenter CX-sarjassa, missä Arinolla on yksi päivä aikaa pelata peli läpi kylmiltään ja apuja saa pyytää avustajilta, joista ainakin yksi on pelannut pelin läpi tai ainakin riittävän paljon, että tietää, mistä puhuu. Mä varmaan tiedän näistä enemmän etukäteen, mutta toisaalta en voi pyytää jeesiä tai jotakin muuta auttamaan vaikean kohdan ohi. Tämän kohdalla en tuntenut velvollisuutta tahkota yötä myöten toivotinta tapausta. :D

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv