Skip to main content

Tatami Tömähtää Toistamiseen

Moi, 
Tällä kertaa on vuorossa uusi sukellus pulleiden poikien kiehtovaan maailmaan. Vuorossa on Jalecon vuonna 1989 julkaisema Terao no dosukoi oozumou (Terao’s amazing sumo wrestling). 


Tämä on lisenssipeli siinä mielessä, että pelin päähahmona on Terao Tsunefumi, iahn oikea tosimaailman Sumopainija. Peli on siis samaa sarjaa kuin Wayne Gretzky Hockey tai Madden Football. Ei, ei niinkun Madden, koska se äijä ei koskaan pelannut NFL:ssä, vaan oli valmentaja ja kommentaattori. Aika hemmetin outo konsepti nimetä pelisarja kommentaattorin mukaan, sama kun meillä olisi Mertsi Hockey -sarja. Mutta, Terao on varmaan nykyään yksi tunnetuimmista sumopainijoista, siitä huolimatta että hemmo ei koskaan ollut edes lähelläkään Yokozunan arvoa, vaan oli korkeimmillaankin vain kolmanneksi arvokkaimmalla arvonimellä Sekiwake. Minäkin muistan nähneeni Teraon joskus 90-luvun lopulla Eurosportilta. Se, millä Terao loi maineensa oli, että hän oli ottelupainoltaan vain 117 kiloa, joka on aika vähän kun suurin osa pyörii 150 kilon paikkeilla. Siinä antaa siis tasoitusta, mutta samalla onnistui saamaan sympaattisen altavastaajan roolin. Teraon ura oli myös poikkeuksellisen pitkä, yli 20 vuotta. Ukko muuten näyttää nykyään pitkälle päälle 50-vuotiaana ihan sopusuhtaiselta ja vaikuttaa olevan hyvässä kuosissa.  


Mites sitten itse peli? Terao Sumossa on kaksi modea, perus turnausmode, jossa vaan otellaan joko valmiilla tai itse luodulla hahmolla ja “Best in Japan” mode, joka muistuttaa paljon vanhan ajan jrpg:tä tyyliin Dragon Quest tai FF. Peli aloitetaan Kyushun saarelta, tavoitteena voittaa koko maan 5 parasta sumokoulua ja päästä Yokozunaksi Yokozunan paikalle. Tämän jälkeen alkaa vielä 15 ottelun lopputurnaus. Peli etenee kartalla, jossa on sekä merkattuja kohteita, kuten smokoulut, vuoret ja satamat. Matkalla kohdataan random taisteluissa sumopainijoita, joita voittamalla saa esineitä, joilla on mahdollista helpottaa seikkailua tai nostaa statseja. Taistelut ovat tosin ihan perinteistä reaaliaikaista sumomatsausta, jossa A-nappi läpsii ja/tai työntää käsillä, B-nappi on heittoja ja nostamista varten. B-nappiin on yhdistettynä neljä ristiohjaimen suuntaa, joihin voi opetella pisteillä liikkeitä. Peli aloitetaan kahdella perusheitolla, jotka kyllä riittävät aika pitkälle. Molemmilla painijoilla on staminamittari, jota koitetaan nostaa itsellä ja laskea vastustajalta, lähinnä onnistuneella läpsinnällä ja vastustajan horjuttamisella. Sitten on aika työntää pois kehästä, tai yrittää kaataa heitolla. Toisinaan matsin kyllä häviää nopeasti ja melko satunnaiselta vaikuttavalla tavalla, jossa tietokone ikäänkuin on “päättänyt voittaa”. Näitä tilanteita voi ehkäistä taidolla ja kokemuksella, mutta kaikkia matseja ei vaan voita millään.  


Mistä päästäänkin siihen, että peli on aika helkkarin grindikäs. Matseja tulee jatkuvasti ja bonusesineet tippuvat täysin satunnaisesti, jos tippuvat. Esimerkiksi meikäläinen grindasi puoli tuntia ja kymmeniä matseja ennenkun sain tallennukseen vaaditun käärön, jolla pääsi huilaamaan. Pääsin yhden illan pelailulla tilanteeseen, jossa olen voittanut neljä dojoa viidestä. Hokkaidon dojo osoittautui vielä liian kovaksi, niiden heebolla oli tuplaten staminaa meikäläiseen verrattuna, jotan voittamiseen tarvitaan joko pirusti grindausta tai varmasti toimiva taktiikka. Salasana löytyy, joten palaan asiaan myöhemmin. Loppuvaiheessa alkoi jo taisteluväsymys painaa ja hävisin matseja puhtaasti käsien väsymiseen ja keskittymisen puutteeseen, joten oli aika pitää paussia. 


Grafiikat ovat simppelit, mutta mukavat ja painijat hauskasti piirrettyjä ja animoituja. Edelliseen sumopeliin verrattuna on paljon yhtäläisyyksiä, mutta tässä on enemmän eroa painijoiden koossa ja kroppien tyypissä, kun taas aiemmassa oli enemmän naamojen ilmeissä. Mukana on aidon tunnelman luomiseksi tuomarin mölötystä taustalla äänisampleina. 


Terao no dosukoi oozumou on varmasti ainoa laatuaan, ainakin Famicomilla. Ei sitä joka päivä törmää sumo/jrpg-yhdistelmään. Pelattavuuskin on kunnossa, vaikka miinusta tulee esineiden liian työläästä grindauksesta. Omaperäinen ja positiivinen kokemus kuitenkin, plussan puolelle jäätiin kirkkaasti. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan! 

-malone

Comments

Anonymous said…
Näyttääpä hauskalta! Paitsi etten osaa kuvitella sumopainijaa (edes hiukan alamittaista) lyllertämässä ympäriinsä saarella. Ja se saarihan kuhisee niitä jos kerran sumojen välisiä random encountereita pitää tahkota! :o
Malone said…
Joo, mä halusin tän pelin kanssa kuvitella maailman just sillei, että joka pusikko ja tienristeys on täynnä Sumomiehiä, jotka odottelevat löytävänsä haastettavia vastustajia. :D

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv