Hei,
Tällä kertaa on vuorossa taas Famicomia ja hahmotkin ovat jo entuudestaan tuttuja. Katsotaan, miltä SNK:n vuoden 1986 kolikkopelikäännös Ikari Warriors tuntuu.
Ikari Warriorsin kakkososa onkin ollut jo aiemmin tarkastelussa, mutta nyt nähdään, millainen peli se eka osa olikaan. Meininki on tuttua ylöspäin scrollaavaa Run & Gun -pyssyttelyä, jossa paidatomat Rambon näköiset tyypit ampuilevat tiensä läpi vihollisarmeijan. Tällä kertaa ei ole tarjolla avaruuden muukalaisia tai muitakaan erikoisuuksia. Näistä toistensa klooneista jalostui sitten myöhemmin King Of Fightersin Ralph Jones ja Clark Steele, jotka nähdään nykyään myös Smashissa.
Run & Gun on kuitenkin ehkä hieman harhaanjohtava termi, koska peli on pikemminkin “löntystele hitaasti ja gun” -genreä. B ampuu ja A heittää kranaatteja. Kentistä löytyy myös toisinaan ajoneuvoja, kuten pinkki chibi-tankki ja helikopteri. Meno on suoraviivaista ja nirri lähtee yhdestä osumasta. Ja usein. Pientä power uppiakin on tarjolla, kuten nopeammin ja pidemmälle ampuva pyssy. Alkuperäisessä kolikkopelissä oli erikoisuutena joystick, joka 8:n suunnan lisäksi oli kierrettävä, eli hahmon tähtäyssuuntaa pysyi kääntämään myötä ja vastapäivään. NESin ristiohjaimesta moinen ominaisuus luonnollisesti puuttuu.
Tämä joystickin erikoisuuden puute nimenomaan aiheuttaa hahmon kankeahkon liiikkeen, koska animaatiossa on edelleen ukon kääntyminen, vaikka pelaaja sitä ei enää ohjaakkaan. Tämä aiheuttaa hitaan kääntymisen, joka puolestaan nostaa vaikeustasoa reippaasti, koska reagointi uhkiin on vaikeampaa. Ikari Warriorsissa onkin eräs klassisimmista huijauskoodeista koskaan “ABBA”, joka herättää ukon henkin välittömästi kuoleman jälkeen. ABBA onkin kovassa käytössä, ellei ole erityisen maskostista tyyppiä ja halua välttämättä yrittää koko urakkaa rehdisti. Siihen ei moni kykene, tiedän vain muutaman tyypin, jotka ovat pelanneet tämän läpi virallisesti ilman huijausta ja kaikilta näiltä tämä tempaus vei kymmeniä tunteja yritystä ja erehdystä.
Audiovisuaalisesti ei voi puhua mistään loistokkaasta pelistä ja tätäkin vaivaa ajanjakson SNK-käännösten lievä bugisuus. Välkkyviä spritejä ja pikku scrubua löytyy. Tästä huolimatta tunnarimusiikki on tarttuva ja yleinen pinkin ja vaaleansinisen käyttö on aika hassua sotapelille. Jotain sympaattista tässä on, mikä auttaa sietämään karua vaikeustasoa ja pieniä ongelmia.
Ikari Warriors on maineeltaan sellainen “klassikko mutta ei välttämättää okeista syistä” -statuksen peli. Karu, liian vaikea eikä oikeassti kovin hyvä, mutta siitä huolimatta jollain tapaa sympaattinen, jonka suurin osa aikansa pelaajia kyllä muistaa. Muistikuvat pitivät paikkansa.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments
Snou
Tuo poseerauskuva on evoluution tulos, Neo Geon King of Fightersista. Mua aina huvitti, miten nuo on muka samat tyypit. :D