Skip to main content

Potkukuutio

 Hei,

Tällä kertaa vuorossa on ajankohtaan sopiva Famicomin talviaiheinen toimintapuzzle, Iremin kolikkopelikäännös vuodelta 1990, Kickle Cubicle.

Kickle cubicle on varmasti monelle tuntematon suuruus, mutta lyhykäisyydessään kyseessä on toiminnallinen pulmapeli, jota on ehkä helpoin verrata monen tuntemaan Adventures of Lolo -sarjaan. Pienen palleron sijaan tässä ohjataan kaljupäistä pikkupoikaa nimeltä Kickle, jolla on korvaläpät. Tarina menee kutakuinkin niin, että eräänä päiväni Kickle huomaa että hänen kotipaikkansa on valloittanut tyyppi nimeltä Velhokuningas ja fantasialandian asukkaat on orjuutettu. Pelastusretki siis alkakoon! 

Kickle Cuciblen idea on melko simppeli mutta hieman hankalampi pukea sanoiksi: Ylävinkkelistä kuvatuilla saarilla on tarkoitus kerätä kaikki punaiset pussukat, jolloin saari vajoa mereen ja Kickle lentää ilmapallolla seuraavalle.Famicomin versiossa joka maailman saaret voi pelata haluamassaan järjestyksessä. Kapuloita rattaisiin laittavat viholliset, jotka vaihtelevat Dragon Quest-limojen nökoisistä löllyköistä kaiken maailman karvaturreihin ja kanakoviksiin. Vaihtelua on runsaasti ja kaikki on toteutettu chibisti. 


Kicklellä on varastossa kaksi temppua, joilla kentät ratkaistaan: A-nappi luo jäisen palikan, joka toimii esteenä ja stopparina, B-napilla puhalletaan kylmää ilmaa, joka viholliseen osuessaan jäädyttää ne joka palikoiksi, mitä käytetään täyttämään ruutuja, eli luomaan väylää mereen laajentamalla saarta ja täyttämällä aukkoja, tai potkimalla niitä vihollisia päin ja liiskaamalla ne seinää vasten tai pudottamalla mereen. Kovemmat vihulaiset vain jähmettyvät paikoilleen. Jää kuitenkin sulaa ajan kanssa ja vapauttaa vihulaisen. Läheskaikissa kentissä pahiksia myös putkahtelee esiin jatkuvalla syötöllä, koska niitä tarvitaan palikoiden tekoon. Yksi osuma ottaa Kickleltä nirrin pois. Jokaisen maailman lopussa on myös pomotaistelu, joka toimii samalla periaatteella: Jääkuutioita potkitaan bossia kohti.

Se, mikä tästä tekee mielenkiintoisen on, että melko omaperäistä ideaa hyödynnytetään kekseliäästi. Kentät ovat lyhyehköjä ja aluksi helppoja, mutta jonkin ajan päästä ne monipuolistuvat ja mutkistuvat reippaasti. Lopulta pitää luoda monimutkaisia ketjureaktioita jousien, vasaroiden ja stopparipalikoiden avulla, jotta reitti viimeisille pussukoille aukeaa. Samalla pitää olla ajoitusta ja sorminäppäryyttä vihollisten välttelyyn ja ja palikoiksi jäädyttämiseen. Vaikeustaso nousee sopivalla tahdilla ja hyvin Lolomaisesti. Kenttiäkin riittää satakunta. Ja kontrollit ovat mainion simppelit sekä responsiiviset, joten siitä homma ei jää kiinni. Continue ja salasana löytyvät molemmat, mikä on ehdottmasti hyvä juttu.

Peli näyttää miellyttävältä ja kaikki on hyvin kohdillaan, hahmojen designia ja värejä myöten. Musiikki ja äänetkään eivät ole lainkaan hullummat. Tämän ajan Famicomin paremmalla puoliskolla ollaan.

Kickle Cubicle on ehdottomasti vähemmän tunnettujen puzzlepelien kärkikastia, laittaisin sinne samaan sarjaan nimenomaan Lolon ja vaikkapa Solomon’s Keyn/Fire & Icen kanssa. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja 8-bittisten toimintapuzzlejen aatelia.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan!

-malone 

 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv