Skip to main content

Hullu, hullu maailma, osa 2

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on ollut  pitkästä aikaa jo toinen Famicomin peli peräjälkeen. Vuorossa on jatko-osa retroblogin alkuaikojen suokillieni, nimittäin Konamin vuonna 1991 julkaisema Konami Wai Wai World 2: SOS, Parsley Jo. 

Konami Wai Wai World on peli, jossa kaikki konamin kulta-ajan maskotit lyövät hynttyyt yhteen corssover-seikkailun muodossa. Eli sama juttu kuin nykyään supersankarileffoissa, mutta 30 vuotta sitten. Pidin ensimmäisestä Wai Wai Worldista kovasti, joten odotukset olivat korkealla myös kakkososan suhteen.

Tällä kertaa pääosassa eivät ole Konamiman ja Konamilady, vaan uusi päähahmo, robotti nimeltä Rickle. Rickle on Mega Manin tapaan hyvän tohtori Cinnamonin luomus, jonka on takoitus pelastaa maailma pahisvelho Warumonilta. Mukaan lyöttäytyy myös joukko Konamin muita sankareita: Simon Belmont, Getsu Fuuma, Bill Rizer, Goemon, Upa, Twinbee ja Vic Viper. Toisin sanoen, lähes kaikki kasarin ja ysärin alun hahmot ovat mukana. Hauskasti myös kaikki edellä mainitut hahmot, Upa-vauvaa lukuunottamatta ovat esiintyneet myös blogissa. Jokunen, kuten Goemon, Twinbee ja Getsu Fuuma jopa useamman kerran. 

Genrenä on tietenkin tuttuun tapaan tasoloikka, lukuunottamatta tietenkin Twinbeen ja Vic Viperin kenttiä, jotka ovat avaruuslentelyitä. Idea on samankaltainen kuin ensimmäisessä osassa, eli hahmoja voi vaihtaa lennossa tilanteen mukaan. Tällä kertaa tosin heitä ei tarvitse pelastaa, vaan kaikki hahmot ovat valmiina jo alusta saakka. Toinen merkittävä ero on, että hahmoilla ei ole omaa elämämittäria,vaan aika, joka on 60 sekuntia, sitten hahmo muuttuu takaisin perus Ricklen muotoon, jolla on ainoana sydämet, eli osumapisteet. Muilla hahmoilla osuma vaan syö nopeammin käyttöaikaa. Erikoisuutena valittavat hahmot vaihtuvat sen mukaan pelaako peliä 1 vai 2 ohjaimella, sillä Pelaaja 1:lla on käytössään Goemon, Getsu Fuuma ja Bill, siinä missä Pelaaja 2:n vaihtoehdot ovat Goemon, Upa ja Simon Belmont. Näitä valintoja voi kuitenkin editoida options-valikosta. Jokaisella hahmolla on omat etunsa, kuten esimerkiksi että Goemon heittää piippua bumerangin tavoin, Getsu Fuuman miekan sivallus on laaja kaari ja Bill ampuu koko ruudun matkan ja voi tähdätä ylöspäin. Aikaan perustuva mekaniikka on jännä ja tuo mukaan sellaista taktiikan tuntua, kun pitää suunnitella lennosta, mitä hahmoa käyttäisi ja/tai säästääkö tilanteeseen sopivan tyypin vaikkapa pomotaisteluun. Hahmoa vaihtamalla voi myös pelastautua, jos Ricklen sydämet ovat vähissä ja vaikkapa yhtä osumaa vailla nirri pois.

Peli ei ole vaikea ja useimmat kentät hoituvat yhdellä yrityksellä, ehkä muutamaa lukuunottamatta. Myös salasana löytyy, mikä on positiivista siitä huolimatta, että peli ei ole kovin pitkä, kenttiä löytyy noin tusinan verran. Reitti haarautuu parissa kohtaa radiokeskustelujen valinnan kautta, eli uudelleenpeluuarvoa on jonkin verran. Pomotaistelujakin on, mutta nekään eivät ole erityisen hankalia.

Ulkoasu on mainio. Hahmot ovat kookkaita, chibi-tyylisiä versioita esikuvistaan ja varsin ilmeikkäitä. Sama pätee vihollisiin ja kenttiin jotka on napattu milloin mistäkin Konamin pelisarjoista. Kaiken kaikkiaan erittäin näyttävää meininkiä Famicomin mittapuulla. Musiikki on niinikään jonkin verran kierrätettyä, mutta se ei haittaa, koska Konamin biisit ovat aina hyviä. 

Konami Wai Wai World on näyttävä ja oikein mainio toimintatasoloikka, jonka ainoa isompi heikkous on lyhyt kesto. Olisin kaivannut ehkä tuplamäärän kenttiä siihen määrään, mitä tarjolla on. Vaikea sanoa kummasta pidin enemmän, tästä vai ykkösestä. Joka tapauksessa, mainio peli ja ihan oikea tuntematon suuruus ja hiomaton timantti Famicomilla. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv