Skip to main content

Hyppäämätön Hyppymies

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on ollut jälleen Famicomin peli, nimittäin Namcon kolikkopelikäännös vuodelta 1985: Warpman. 

Namco on tunnettu siitä, että se julkaisi Famicomille lähestulkoon kaikki 80-luvun alun koikkopelinsä, heti Pac-Manista lähtien. Warpman jatkaa samalla linjalla, vaikka onkin paljon tuntemattomampi kuin Namcon lippulaiva hahmot. Kysessä on simppeli yhden ruudun kolikkopeli, jossa avaruusseikkailija Warpman ampuilee avaruushirviöitä parissa erityyppisessä kentässä. 

Ei kuulosta erityisen omaperäiseltä, mutta tässä pelissä on hieman enemmän kuin voisi luulla, ainakin vaikutteiden osalta. Jos pitäisi kuvailla Warpmanin pelityyppiä lyhyesti, niin sanoisin että Dig Dug meets Bomberman. Näillä tarkennuksilla alkaa varmasti kiinnostus heräämään jo toisella tavalla. Pelin taustana toimii avaruus, muutamalla asteroidilla esteenä höystettynä. Tavoitteena on hoidella 20 hirviötä joka kentässä, jotka ilmestyvät ruudun ylä- ja alakulmissa sijaitsevista kohdista. Sen jälkeen siirrytään seuraavaan kenttään. A ja B -nappi ampuu, ristiohjain liikuttaa ja sillä hyvä. Lisäukkoja saa 30,000 pisteen välein ja jotkut otukset kantavat kirjaimia, joista muodostuu sana “EXTRA”, toinen tapa ansaita lisäelämiä. 

Se, mikä tekee tästä erikoisemman kuin pelkän Dig Dug -kloonin on ruudun keskustassa oleva nebula, johon pääsee sisään poimimalla kenttään ilmestyvä esine. Nebulan sisällä on avaruusaluskenttä, jossa peli muuttuu amunnasta pommittamiseksi sokkelissa, aivan kuin Bombermanissa. Tavoite säilyy samana, eli 20 hirviötä ja sitten piilotettuun oveen. Koska kyseessä on kolikkopeli, mitään muita erikoisia kommervenkkejä ei pisteiden lisäksi ole tavoitteena. Kaksinpeli löytyy ja uskallan olettaa, että peli on hieman helpompi ja reilusti hauskempi kaksinpelinä. 

Vaikeustaso ei ole joillekin kolikkopeleille tyypilliseen tapaan hiuksianostattava, vaan melko maltillinen. Otukset eivät ole nopeita ja vaikka jotkut ampuvat, niin ne tekevät sen harvakseltaan ja Warpmanin omat kudit tuhoavat myös ammukset. Huomasin että avaruuskenttä on helpompi kuin pommituskenttä, ihan jo senkin takia, että ajastetulla pommilla pitää osua tarkemmin ja sillä voi räjäyttää itsensä. Pyssyllä sen kuin vaan näpyttää nappia. 

Ulkoasulla Warpman ei koreile, mutta ollakseen varhaisen kasarin peli, se ei ole ollenkaan hullumman näköinen. Hahmoissa on sympaattisuutta ja kentän keskellä oleva pyörre on oudon hypnoottinen. 

Warpman on melko häpeilemätön yhdistelmä Namcon omaa Dig Dugia ja Hudsonin Bombermania, mutta se lainaa molemmilta ihan onnistuneesti, eikä ole täysin vailla omaa viehätystä. En nyt kutsuisi tätä kadonneeksi kaikkien aikojen klassikoksi, mutta Warpmanin voi oikein hyvin laittaa sisään vaihtelun vuoksi jos kaipaa lyhyttä retropelihetkeä, mutta Pac-Man, Donkey kong, tai Dig Dug kyllästyttää. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv