Skip to main content

Torilla Tavataan

 Moi,

Tällä kertaa pelailussa on ollut yhden kestosuosikkini uudistettu versio. Acquiren Akiba’s Trip 2 täytti nimittäin vähän aikaa sitten 10 vuotta ja sai juhlavuoden kunniaksi Director’s Cut  -version, jossa on lisäksi uusi tarinalinja pelin Suomalaiselle sisäkköhahmolle Kati Räikköselle. 😀 Peli on tuliaisia Japanista, mutta löytyy tällä hetkellä jo ihan kansainvälisenä julkaisunakin. Maalla  ei toisin ole paljon väliä, sillä pelissä on tekstitys englanniksi joka versiossa. Itse pelasin Switchillä. 

Alkuperäinen Akiba’s Trip Undead and Undressed on yksi suosikeistani PS Vitan tarjonnasta. Pelasin peliä vähän niinkuin samaan putkeen mm Persona 4 Goldenin ja parin muun kanssa, mikä johti lopulta Japanipelien uudelleen löytämiseen ja sittemmin peräti paikan päälle pelin maisemiin matkailun merkeissä. Akiba’s Trip on edelleen yksi suosikeistani ja ultimaattinen “comfort” -peli, jota voi pelata aina, riippumatta jaksamisesta ja fiiliksestä. Peliin liittyy niin paljon muistoja ja hyvää mieltä, että se ohittaa kaikki mahdolliset tekniset puutteet, joita pienen budjetin action-rpg:ssä on. 

Tarina mu sama kuin alkuperäisessä, eli Tokion akihabarassa on salainen organisaatio eräänlaisia “energiavampyyreja”, jonka tavoitteena on vallata kaupunki ja lopulta koko maailma. Kapuloita pahiksien rattaisiin laittaa sekalainen seurakunta nörttejä, jotka kutsuvat itseään nimellä Akiba Freedom Fighters. Tapahtumapaikat ovat aitoja ja peliin on lisensoitu suurin osa Akihabaran liikkeistä ja alueen maamerkeistä. Mielenkiintoista on, miten tämä peli on samalla aikakapseli 10 vuoden takaiseen Akihabaraan ja jopa tässä, suhteellisen lyhyessä ajassa on havaittavissa muutoksia sekä itse kaupungissa, että ajan trendeissä, jotka vaihtuvat nopeasti.

Pelissä on taistelua, jonka tavoite on kiskoa vastustajilta vaatteet päältä (Akiba’s Trip siis kirjaimellisesti), koska nämä eivät kestä auringonvaloa suojaamattomina. Kuten arvata saattaa, aihetta lähestytään humoristisesti, eikä peli ota koskaan tarinaansa kovin vakavasti. Aiheeseen liittyen, deittisimulaattrimaisilta elementeiltä ja tirkistelyltäkään ei vältytä, mutta jos sen yli pääsee, niin tarjolla on ihan oikeasti sympaattisia tarinoita ja peli puolustaa vahvasti sellaisia “muottiin sopimattomia” persoonia, joita tyypillisesti katsotaan alaspäin yhteiskunnan puolesta. 

Uusi sisältö, eli Katin tarina on täynnä “torilla tavataan” -hetkiä. Sen lisäksi, että Kati on aina ollut Suomesta, mikä pelissä myös mainitaan useaan kertaan, niin tällä kertaa ongelmia aiheuttaa se, että katin possessoi Maahinen, kotimainen kansantarujen olento! Se, kuinka peli käsittelee jossain määrin tuttua aihetta Japanilaisen pelitarinan näkökulmasta on paikoitellen hervotonta seurattavaa. Acquirella on selvästi jonkinlaista kiinnostusta Suomeen.      

Akiba’s Trip 2 Director’s Cut on uusi, lisäsisällöllä höystetty versio kestosuosikistani, mikä on enemmän kuin tervetullutta. Uudelle pelaajalla tämä versio on tietysti se, joka kannattaa hankkia. Akiba’s Trip on suunnattu hyvin tietynlaiselle yleisölle, eikä kieltämättä ole kaikkien heiniä. Tiedät kyllä, jos kiinnostaa. Minulle tämä on edelleen yksi merkittävimmistä moderneista peleistä, johon liittyy niin paljon muutakin kuin vain videopeli, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv